Nokian panimo täytti huhtikuussa 25 vuotta. Hyviä ja huonoja
aikoja nähnyt panimo on kasvanut Suomen viidenneksi suurimmaksi, raivannut
tietä markettien erikoisoluille ja kerännyt kehuja sekä kuluttajilta että alan
ammattilaisilta. Viisasten juomat pääsi haastattelemaan toimitusjohtaja Matti
Heikkilää juhlapäivän aamuna.
Toimitusjohtaja Matti Heikkilä esittelee uutta pienpanimolaitteistoa, jota käytetään tuotekehitykseen ja pienerien valmistukseen. Viimeisimpiä keitoksia on hiottu yhteistyössä Jaajo Linnonmaan tähdittämän mustalaispanimo St. Barley'n kanssa. |
Jakelu kuntoon
Matti Heikkilä astui
Nokian panimon johtoon keväällä 2008. Vaikka tuotevirheiltä lopulta
säästyttiin, edellisvuotinen vesikriisi oli tehnyt hallaa pienpanimon maineelle ja taloudelle. Korjausliike ei ollut helppo, sillä Heikkilän ensimmäisenä
kokonaisena tilikautena tappiota tuli enemmän kuin liikevaihtoa.
”Se kertoo millaisia aikoja silloin vietettiin. Ei ollut
kauhean valoisat tulevaisuuden näkymät siinä vaiheessa, mutta kova luotto
taloon. Täällä on tehty kautta aikain hyvää olutta, ei siinä ole ollut mitään
ongelmaa. Ongelma on ollut siinä, että myyntiä ei ole osattu kanavoida oikein,”
logistiikkaan jo opiskeluaikoina erikoistunut toimitusjohtaja toteaa.
Viimeisen kahdeksan vuoden aikana panimo on panostanut keskusliikejakeluun.
Saadakseen jalan oven väliin nokialaisten täytyi alkuaikoina hyväksyä riskialttiita
sopimuksia:
”Tavara otettiin vastaan sillä ehdolla, että jos menee
vanhaksi, niin se tullaan hakemaan pois ja hyvitetään. Eipä sitä ole tarvinnut
paljon kaupoista pois hakea, joten siinä mielessä kaikki on mennyt
onnellisesti.”
Edelläkävijä
2000-luvun alussa markettien olutvalikoima oli huomattavasti nykyistä köykäisempi. Erikoisoluille oli kuitenkin olemassa aitoa kysyntää: kauppojen edustajat näkivät esimerkiksi nousevan luomu- ja lähiruokatrendin ja kaipasivat hyllyille luomuolutta. Puutteita paikkaamaan panimomestari Riitta Sulkama kehitti Keisari-tuoteperheeseen kuuluvan EloWehnän
ja Luomu-pilsin.
Panimon suurin hitti on kuitenkin Keisari 66 American Pale
Ale. Se nousi nopeasti sekä asiantuntijoiden että kuluttajien suosioon ja on
ollut osaltaan mukana muokkaamassa suomalaisten oluttottumuksia:
”Me toimme ensimmäisenä APA:n Suomen markkinoille ja nythän kaupan
oluthyllystä ei tahdo muuta löytääkään. APA:a ja IPA:a on tullut kuin sieniä
sateella sen jälkeen, mutta kukaan ei uskonut, että ne kaupallisesti lähtisivät
menemään,” paljastaa Heikkilä.
Heikkilä toimii aktiivisesti Pienpanimoliitossa ja Suomalainen
olut ry:ssä ja on päässyt näin aitiopaikalta seuraamaan olutsukupolven
vaihdosta. Muutoksen näkee selvästi paitsi vähittäistavarakaupassa, myös alan
kilpailuissa: kun Suomen paras olut -kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran, oli osanottajaoluista 70 prosenttia lagereita ja 30
prosenttia aleja. Viime vuonna luvut olivat kääntyneet toisin päin.
”Siitä näkee mitä on tapahtunut viidessä vuodessa. Se on
ihan hirveän iso muutos.”
Tuulipukukansan olut
Laadukkaan oluen lisäksi yksi menestystekijä Keisari-tuotteiden
takana on hinnoittelu:
”Yli kolmen euron tölkkiolut on hyllynlämmitin, ei sitä
kukaan osta. Tai joku voi ostaa, mutta ei sillä tuotantoa ylläpidetä,” Heikkilä
selittää.
Nokialaisille hinnoittelupolitiikka on ollut toimiva.
Vuonna 2015 voittoa kertyi 462 tuhatta euroa, noin 10 prosenttia
liikevaihdosta. Myös kilpailijat ovat huomanneet muuttuneen markkinatilanteen
ja lähteneet tuomaan omia erikoisoluitaan samalle hintatasolle. Heikkilä
mainitsee esimerkkinä Saimaan juomatehtaan; myös suurinta osaa Laitilan
Wirvoitusjuomatehtaan ja Stadin Panimon kauppavahvuisista tuotteista saa nykyään
alle kolmen euron purkkihintaan.
Kilpailukykyisellä hintatasolla on myös kääntöpuolensa: koiranleuat
ovat sanoneet, että Nokian panimo on tuulipukukansan panimo. Heikkilää heitot
eivät haittaa, hän suhtautuu piikittelyyn lähinnä ylpeyden sekaisella
huumorilla:
”Nokian panimo tekee laatuolutta tuulipukukansalle. Se on
tavallaan meidän motto: me halutaan olla koko kansan olut.”
4,7 prosentin Berliinin muuri
Samalla, kun keskusliikkeiden kaupat ovat täyttyneet Keisari-purkeista,
ovat nokialaiset oluet kadonneet Alkon hyllyiltä. Nykyään kaikki panimon tuotteet
(pienpanimolaitteistolla tuotettuja erikoiseriä lukuun ottamatta) ovat
vähittäiskauppavahvuisia. Heikkilän mukaan kyse on siitä, etteivät tuottajat ja
kuluttajat löydä vahvalle oluelle yhteistä markkinapaikkaa, kun ainut myyntikanava
on valtion monopoli. Pitkäripainen ottaa välittämiensä tuotteiden hinnasta ison
siivun, mutta lisäksi valtion viinakaupan olutvolyymit ovat pieniä:
”Alkon määrät oluessa ovat tippoja. Niillä saattaa olla
isokin merkitys ihan pienimmille panimoille, mutta ei tämän kokoiselle toimijalle.
Viimeisenä vuonna kun me myimme Alkoon, koko vuoden myynti vastasi ison supermarketin
kuukauden myyntiä – vaikka trendi oli kasvussa. Ei siinä ole mitään järkeä.”
Heikkilä toivoo hartaasti, että lakialoite 7,5-prosenttisten
oluiden tuomisesta maitokauppoihin etenisi eduskunnan käsittelyyn ja
hyväksyttäisiin – edes laimennettuna. Hänen mukaansa uudistuksella olisi
panimoteollisuudelle ja kuluttajille iso merkitys. Vaikka oluen
vähittäiskauppavahvuus asettuisi jonnekin 4,7 ja 7,5 prosentin puoliväliin,
saataisiin olutvalikoimaa laajennettua huomattavasti.
4,7 prosentin raja syntyi 1960-luvun lopussa. Heikkilän mukaan taustalla oli panimoiden pelko siitä, että edulliset tuontioluet vyöryisivät yhteismarkkina-alueen kautta Suomeen. Nykyään moinen protektionismi on melko
erikoista. Raja näkyy vähittäiskaupan lisäksi myös alan tapahtumissa. Poiketen maailman
muista olutkilpailuista Suomen paras olut -kilpailussa olutluokat ovat täysin
kotimaisia:
”Siellä on se 4,7 prosentin Berliinin muuri, joka jakaa
olutluokkia. On esimerkiksi lagerit alle 4,7 % ja lagerit yli 4,7 %, jolloin
kuluttaja pystyy heti päättelemään, onko kyseessä vähittäiskaupasta vai Alkosta
saatava olut,” Heikkilä selittää.
Pienistä suurimpia
Neljännesvuosisadan aikana Nokian panimo on kasvanut alan
viidenneksi suurimmaksi yritykseksi. Se, että panimon osuus 380 miljoonan litran
olutmarkkinoista on noin 0,75 prosenttia, kertoo alan selkeästä jakaantumisesta
todella isoihin ja todella pieniin. Suomessa eletään nyt huiman
pienpanimoaallon harjalla. Uusia alan yrityksiä perustetaan kiihtyvää tahtia, jopa
niin vilkkaasti, että niin viranomaisten kuin järjestökentänkin on vaikea pysyä
perässä. Vaikka kiinnostus käsityöolueen on nyt kovaa, se tuskin jatkuu
loputtomiin. 1990-luvun ensimmäisestä pienpanimoaallosta on jäljellä vain
kourallinen toimijoita. Heikkilä muistuttaakin markkinoiden lainalaisuuksista:
”Tietysti on iloinen asia, että panimoita perustetaan, mutta
realisti täytyy olla: ei Suomessa ole kysyntää niille kaikille. Osa tulee sortumaan elontiellä ihan varmasti.”
Nokian panimo on Suomen toiseksi vanhin pienpanimo heti
Lammin Sahdin jälkeen. Vaikka huonojakin aikoja on nähty, niistä on selvitty.
Heikkilä ei näe horisontissa isoja muutoksia, enemmänkin pienpanimon 25-vuotinen
taival voi toimia innoittajana uusille yrittäjille:
”Se todistaa, että pienpanimo voi Suomessa menestyä, elää
pitkään ja voida jopa hyvin. Ehkä sillä on meidän kilpailijoille ja kollegoille
enemmän merkitystä, koska me annetaan elämänuskoa, että näin voi tapahtua.”
***
Jos Nokian panimon historia kiinnostaa, kannattaa tutustua Matti Kuuselan juuri ilmestyneeseen historiikkiin Keisarin synty – 25 vuotta outoja tarinoita ja ihmeen hyvää olutta.
Kommentit
Lähetä kommentti