Siirry pääsisältöön

Tislaamoyrittäjä Kai Kilpinen: ”Tiukka alkoholipolitiikka vaikeuttaa vientiä.”

The Helsinki Distilling Company on ollut toiminnassa alle kaksi vuotta, mutta ehtinyt saada jalansijaa eurooppalaisilla premiumalkoholimarkkinoilla. Tislaamo on kahminut mitaleita sekä kotimaisissa että kansainvälisissä kilpailuissa, mikä on luonut kiinnostusta brändiä kohtaan. Suomalaisen alkoholilainsäädännön koukerot ja etenkin tiukka väkevän alkoholin markkinointikielto kuitenkin hidastavat maailmanvalloitusta.

Tislaamoyrittäjä Kai Kilpinen esittelee ylpeänä Spirit of the Year 2016 -palkintoa, jonka Helsinki Dry Gin voitti Destille Berlin -käsityötislaamomessuilla.

Juhannuslapsi

The Helsinki Distilling Company (HDCO) on kolmen kaveruksen, Kai Kilpisen, Mikko Mykkäsen ja Séamus Holohanin omistama yritys. Idea syntyi kymmenkunta vuotta sitten juhannusyönä nuotion ääressä. Miehet ihmettelivät viskilasi kourassa, ettei Suomessa tislata ruisviskiä, vaikka ruista raahataan Yhdysvaltoihin viskiteollisuuden käyttöön. Bisnesidea jäi hautumaan vuoteen 2010, jolloin tislaamon perustamista alettiin toden teolla selvittää. Varsinainen tislauskokemus rajoittui kokeiluihin korpikuusen alla, joten Mikko Mäkinen lähti opiskelemaan alaa ensin Tuorlan maatalousoppilaitokseen ja sitten kisälliksi ympäri Eurooppaa. Kun tislausopinnot edinburghilaisessa Heriot Watt Universityssa saadaan päätökseen, alkaa talossa olla sellaista osaamista, jota ei Suomesta helposti löydy.

Mykkäsen opiskellessa Kilpinen ja Holohan valmistautuivat paperisotaan ja alkoivat etsiä yritykselleen paikkaa. Tilat tislaamolle löytyivät Helsingin vanhalta teurastamolta. Kaupunki etsi omistamaansa kiinteistöön uusia elintarvikealan yrittäjiä ja ideakilpailun perusteella HDCO sai käyttöönsä entisen lämpökeskuksen. Huonoon kuntoon päässeessä rakennuksessa on nyt tehty remonttia jo kolme vuotta. Vaikka korjaukset ovat edelleen kesken, ovat lämpökeskuksen uudet pannut olleet kuumana jo siitä lähtien, kun leimat lupapapereihin lyötiin elokuussa 2014.

HDCO:n tuontantotilat ovat Teurastamon vanhassa lämpökeskuksessa. Tislauslaitteisto on niin sanottu "combi-tislain", jossa yhdistyvät sekä pannu (vas.) että kolonni (oik.). 

Monipuolinen tuotekattaus

HDCO:n tuotevalikoima on laajentunut koko ajan. Ydinosaaminen keskittyy rukiin tislaamiseen, mutta kypsytyksen takia ensimmäisiä viskinä myytäviä eriä päästään maistelemaan vasta vuoden 2017 loppupuolella. Tässä vaiheessa odotukset ovat korkealla, sillä vuoden verran kypsyneellä viljatisleellä on saavutettu menestystä sekä Saksassa että Suomessa.


Mausteethan ne viinan tekee?

Kypsytystä vaativiin tuotteisiin kuuluu myös kausituote Applejack, joka valmistetaan suomalaisista omenoista ja kypsytetään pienissä tynnyreissä. Kilpisen mukaan pienet, aktiiviset tynnyrit antavat jo puolessa vuodessa juomaan hienon värin sekä vaniljaisuutta ja karamellimaisuutta.
”Ajatuksena on, että se säilyttää kotimaisen omenan hedelmäisyyden ja raikkauden, kun kypsytysaika on lyhyt.”

Uudella tislaamolla täytyy olla myös tuotteita, jotka saadaan nopeasti markkinoille. Näistä tunnetuin on Helsinki Dry Gin, joka voitti Destille Berlin -käsityöläistislaamotapahtumassa Spirit of the Year -palkinnon tänä keväänä. Helsinki Dry Ginistä on kehitetty verigreippilonkero Helsinki Long Drink, joka valmistetaan yhteistyössä Vakka-Suomen Panimon kanssa. Vuoden alusta HDCO:lta on tullut Alkon tilausvalikoimaan ainoa suomalainen akvaviitti, Helsingfors Fiskehamns Akvavit, josta yrittäjä povaa tämän rapukauden hittiä:
”Se on perinteinen, tanskalaistyylinen akvaviitti, jonka mausteina on kuminaa, tilliä, fenkolia ja sitruunaa.”

Syvän oranssi verigreippilonkero Helsinki Long Drink saa potkua Helsinki Dry Ginistä. Tuote valmistetaan yhteistyössä Vakka-Suomen Panimon kanssa.

Käsityötä vai välineurheilua?

Automaatio tekee tuloaan pientislaamoihin. HDCO:lla on suunniteltu esimerkiksi automaattipumppujen hankkimista. Kilpinen näkee oikein sijoitellun automaation edut, vaikka haluaakin säilyttää tislaamon tuotteissa käsityön leiman:
”Tislauksessa isoin asia ovat nimenomaan (tisleen talteenoton) leikkauspisteet sekä laadun tarkkailu. On romanttinen ajatus, että viljasäkkejä kannettaisiin ja nosteltaisiin käsin, niin kuin tällä hetkellä tehdään, mutta kyllä meillä siihenkin tulee automaattinen syöttölaite. Säästetään vähän selkää.”
 
Tisleen talteenotossa leikkauspisteiden valinnalla vaikutetaan paljon juoman lopulliseen makuun. Matala-alkoholiset "hännät" laitetaan takaisin kiertoon, kun taas vaarallisia yhdisteitä sisältävät "päät" hävitetään. Pulloon päätyy vain keskiosa, "sydän". 
Alkoholiteollisuus on volyymibisnestä, jossa yksikkökustannukset määräytyvät tuotantomäärien mukaan. Vaikka itse tislaukseen menisi sama aika, isompaa laitteistoa käyttämällä voidaan harventaa usein toistuvia välivaiheita. Siksi HDCO:lle ollaan hankkimassa suurempaa tislainta. Viski valmistetaan suomalaisesta rukiista ja ohrasta. Mäski tehdään itse ja tislataan ”combi-tislaimella”. Muihin juomiin käytettävä neutraali pohja-alkoholi tulee sen sijaan Altialta. Jos sitä alettaisiin valmistaa alusta asti itse, ei käsityöläistislaamon kapasiteetti riittäisi enää viskille.
 
Itse tislauksen lisäksi myös juoman pakkaus hoidetaan käsityönä. Oletko koskaan liimannut yli tuhatta etikettiä päivässä?

Vientimarkkinoille

Alkoholibisnes on Suomessa nouseva ala. Vaikka pienpanimokentällä alkaakin olla jo täyttä, ennustaa Kilpinen tislemarkkinoiden kasvavan nopeammin, kuin uusia yrityksiä perustetaan:
”Tislaamopuolella on Suomessa vielä hyvinkin tilaa muutamille toimijoille. Semmoisille, jotka tekevät laatutuotteita vientiin. Tällä hetkellä tiedän kolme uutta tislaamoprojektia, joista kaksi on varmasti toteutumassa, mahdollisesti jo tämän vuoden puolella.”

Jo tislaamon perustamisvaiheessa HDCO:n yrittäjäkolmikolle oli selvää, että Suomi on lopulta melko pieni markkina-alue laadukkaille käsityötisleille. Kilpailumenestyksen myötä Eurooppaan on saatu jalka tukevasti oven väliin. Tärkein yksittäinen maa on Saksa, lisäksi vientiä on Benelux-maihin, Englantiin, Italiaan, Ranskaan ja Viroon. Seuraavat askeleet ovat Pohjoismaat ja Japani.

Hallitus liputtaa kovasti suomalaisyritysten kansainvälisen kilpailukyvyn puolesta. Vientimarkkinoilla alkoholilainsäädäntö ei tislaamoyrittäjän mukaan ainakaan edistä kilpailukykyä. Vaikka tiukan sääntelyn taustalla onkin halu suojella suomalaisia sielussaan asuvalta viinapirulta, hankaloittaa nykyinen alkoholipolitiikka myös ulkomaankauppaa:
”Sen ilmentymät on sellaisia, että se tuottaa meille vaikeuksia viennissä ja aiheuttaa vähintäänkin lisäkustannuksia,” Kilpinen harmittelee.

Vientitapahtumat, messut ja mukanaolo valtion osittain rahoittamassa Food from Finland -ohjelmassa ovat auttaneet suomalaisia alkoholialan yrityksiä luomaan kontakteja EU:n ulkopuolelle. Tärkeää on kuitenkin markkinoiden kiinnostus tuotetta kohtaan eivätkä Alkon monopoli ja tiukat myyntirajoitukset auta tätä kiinnostusta synnyttämään:
”Alkon listoille pääseminen on hankala ja pitkä prosessi. Jos tuotteet eivät ole kunnolla myynnissä kotimarkkinoilla, on hankalaa vakuuttaa vientimarkkinat tuotteen kiinnostavuudesta. Vientimaissa on vaikea ymmärtää tätä meidän systeemiä.”

Hankaluuksia aiheutuu myös alkoholimainonnan rajoituksista. Väkevien alkoholien valmistajat eivät saa kertoa tuotteistaan mitään omilla verkkosivuillaan suomeksi. Vientiin keskittyneet, ei-suomenkieliset sivut saa toki perustaa, mutta ensin täytyy olla olemassa vientiä. Kilpinen pitää tätä kehäpäätelmänä ja toivoo alkoholilainsäädännön kokonaisuudistuksen järkevöittävän järjestelmää:
”Alkon monopoli tuskin tulee kaatumaan. Olisi kuitenkin hyvä, jos saataisiin antaa edes tuotetietoja kuluttajille meidän omilta nettisivuilta, eikä tarvitsisi aina Twitter- ja Facebook-päivityksiä julkaistessa miettiä tarkkaan, mitä saa sanoa ja näyttää.”

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pellolta pulloon osa 3: tisleet

Alkoholijuomien valmistusta taustoittava juttusarja on tullut tiensä päähän, viimeisenä etappina vuorossa tisleet . Jälleen kerran otetaan vauhtia historiasta, tutustutaan aineksiin sekä valmistusprosessiin ja puhutaan kypsytyksen merkityksestä. Lääkkeeksi Toisin kuin olut ja viini, ovat tislatut juomat melko tuore ilmiö. Tislaus on ollut tuttu menetelmä jo viimeistään kaksi tuhatta vuotta sitten, mutta silloin sitä ei ole vielä käytetty juomien jalostamiseen, vaan öljyjen ja liuottimien valmistamiseen. Pari sataa vuotta myöhemmin niin Kreikassa, Kiinassa kuin Egyptissäkin ilmestyi kirjoituksia, jotka voivat viitata viinin ja muiden käyneiden juomien tislaamiseen. Silläkin uhalla, että historioitsijakaverini lynkkaavat minut, esitän seuraavan yleistyksen: kun entinen Rooman valtakunta tunki 400-luvun tienoilla päänsä tuhanneksi vuodeksi pensaikkoon, se jätti antiikin tieteellisen ja filosofisen perinnön joko pölyttymään luostareiden kirjastoihin tai täysin oman onnensa noj

Panokuvia

Mikä onkaan mukavampi tapa viettää ystävänpäivää, kuin kerääntyä äijäporukalla miesluolaan panemaan. Juttu sisältää kuvia amatöörien panopuuhista. Kaikki osallistujat ovat täysi-ikäisiä eikä ketään ole pakotettu mihinkään.  Huhmarinkadun Herrasmiespanimolla vietettiin ystävänpäivää oluen merkeissä. Paikalla olivat panimon vakiomiehitykseen kuuluvat Antti Turtiainen, Teemu Hautala ja allekirjoittanut sekä vierailevana tähtenä Pyry Jylhä-Vuorio. Päivän aikana hiottiin APA-reseptiä pian alkavaa grillauskautta varten ja maisteltiin edellisiä olutsatseja.  Teemu Hautala (vas.), Antti Turtiainen ja Lauri Ronkainen arvioivat elokuussa pantua olutta. HAPA:n (Huhmarinkadun American Pale Ale) tuoksussa korostuvat aprikoosit, kukka-aromit ja trooppiset hedelmät. Uuteen erään päätetään kuitenkin laittaa enemmän katkerohumalaa. Kokonaisuus muistuttaa Stadin Panimon APA:a.  Puhtaus ennen kaikkea. Vaikka vehkeet on puhdistettu huolellisesti edelliskerran jäljiltä, kuuluu pöpöt jynssä

Panoreissuja pitkin Suomea – tamperelainen mimmikolmikko valtaa miehisen alan takaisin naisille

Räväkällä Tytötkin panee! -sloganilla liikkeelle lähtenyt tamperelainen naiskolmikko Brewcats tuo pian markkinoille ensimmäisen oluensa. Laura Weckstömin, Anette Aghazarianin ja Linda Silvosen pyörittämä mustalaispanimo kiertää tekemässä yhteistyötä pienpanimoiden kanssa ja hyödyntää muiden olemassa olevaa laitteistoa omissa projekteissaan. Viisasten juomain haastattelussa Brewcatsit kertovat oluenpanemisen arjesta, tulevaisuudennäkymistä ja tavoitteista. Brewcatsin Laura Weckströmillä (vas.), Anette Aghazarianilla ja Linda Silvosella on edessään kiireinen vuosi: yhteistyöprojekteja pitkin Suomea, pyörähdys ulkomailla ja kauppavahvuisen oluen lanseeraus ennen kesää. Rento panimoala Ryhmän innostus käsityöläisolueen lähti aikanaan liikkeelle Laura Weckströmin ja hänen miehensä, mentalisti Jose Ahosen panoharrastuksesta. Jo tässä vaiheessa oppia käytiin ammentamassa ammattilaisilta, muun muassa Pyynikin käsityöläispanimolta. Kun Ahosella ei oikein enää aika riittänyt, päät