Siirry pääsisältöön

Laatuolutta tuulipukukansalle

Nokian panimo täytti huhtikuussa 25 vuotta. Hyviä ja huonoja aikoja nähnyt panimo on kasvanut Suomen viidenneksi suurimmaksi, raivannut tietä markettien erikoisoluille ja kerännyt kehuja sekä kuluttajilta että alan ammattilaisilta. Viisasten juomat pääsi haastattelemaan toimitusjohtaja Matti Heikkilää juhlapäivän aamuna.

Toimitusjohtaja Matti Heikkilä esittelee uutta pienpanimolaitteistoa, jota käytetään tuotekehitykseen ja pienerien valmistukseen. Viimeisimpiä keitoksia on hiottu yhteistyössä Jaajo Linnonmaan tähdittämän mustalaispanimo St. Barley'n kanssa. 

Jakelu kuntoon

Matti Heikkilä astui Nokian panimon johtoon keväällä 2008. Vaikka tuotevirheiltä lopulta säästyttiin, edellisvuotinen vesikriisi oli tehnyt hallaa pienpanimon maineelle ja taloudelle. Korjausliike ei ollut helppo, sillä Heikkilän ensimmäisenä kokonaisena tilikautena tappiota tuli enemmän kuin liikevaihtoa.
”Se kertoo millaisia aikoja silloin vietettiin. Ei ollut kauhean valoisat tulevaisuuden näkymät siinä vaiheessa, mutta kova luotto taloon. Täällä on tehty kautta aikain hyvää olutta, ei siinä ole ollut mitään ongelmaa. Ongelma on ollut siinä, että myyntiä ei ole osattu kanavoida oikein,” logistiikkaan jo opiskeluaikoina erikoistunut toimitusjohtaja toteaa.

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana panimo on panostanut keskusliikejakeluun. Saadakseen jalan oven väliin nokialaisten täytyi alkuaikoina hyväksyä riskialttiita sopimuksia:
”Tavara otettiin vastaan sillä ehdolla, että jos menee vanhaksi, niin se tullaan hakemaan pois ja hyvitetään. Eipä sitä ole tarvinnut paljon kaupoista pois hakea, joten siinä mielessä kaikki on mennyt onnellisesti.”

Edelläkävijä

2000-luvun alussa markettien olutvalikoima oli huomattavasti nykyistä köykäisempi. Erikoisoluille oli kuitenkin olemassa aitoa kysyntää: kauppojen edustajat näkivät esimerkiksi nousevan luomu- ja lähiruokatrendin ja kaipasivat hyllyille luomuolutta. Puutteita paikkaamaan panimomestari Riitta Sulkama kehitti Keisari-tuoteperheeseen kuuluvan EloWehnän ja Luomu-pilsin. 

Panimon suurin hitti on kuitenkin Keisari 66 American Pale Ale. Se nousi nopeasti sekä asiantuntijoiden että kuluttajien suosioon ja on ollut osaltaan mukana muokkaamassa suomalaisten oluttottumuksia:
”Me toimme ensimmäisenä APA:n Suomen markkinoille ja nythän kaupan oluthyllystä ei tahdo muuta löytääkään. APA:a ja IPA:a on tullut kuin sieniä sateella sen jälkeen, mutta kukaan ei uskonut, että ne kaupallisesti lähtisivät menemään,” paljastaa Heikkilä.

Heikkilä toimii aktiivisesti Pienpanimoliitossa ja Suomalainen olut ry:ssä ja on päässyt näin aitiopaikalta seuraamaan olutsukupolven vaihdosta. Muutoksen näkee selvästi paitsi vähittäistavarakaupassa, myös alan kilpailuissa: kun Suomen paras olut -kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran, oli osanottajaoluista 70 prosenttia lagereita ja 30 prosenttia aleja. Viime vuonna luvut olivat kääntyneet toisin päin.
”Siitä näkee mitä on tapahtunut viidessä vuodessa. Se on ihan hirveän iso muutos.”

Tuulipukukansan olut

Laadukkaan oluen lisäksi yksi menestystekijä Keisari-tuotteiden takana on hinnoittelu:
”Yli kolmen euron tölkkiolut on hyllynlämmitin, ei sitä kukaan osta. Tai joku voi ostaa, mutta ei sillä tuotantoa ylläpidetä,” Heikkilä selittää.

Nokialaisille hinnoittelupolitiikka on ollut toimiva. Vuonna 2015 voittoa kertyi 462 tuhatta euroa, noin 10 prosenttia liikevaihdosta. Myös kilpailijat ovat huomanneet muuttuneen markkinatilanteen ja lähteneet tuomaan omia erikoisoluitaan samalle hintatasolle. Heikkilä mainitsee esimerkkinä Saimaan juomatehtaan; myös suurinta osaa Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ja Stadin Panimon kauppavahvuisista tuotteista saa nykyään alle kolmen euron purkkihintaan.

Kilpailukykyisellä hintatasolla on myös kääntöpuolensa: koiranleuat ovat sanoneet, että Nokian panimo on tuulipukukansan panimo. Heikkilää heitot eivät haittaa, hän suhtautuu piikittelyyn lähinnä ylpeyden sekaisella huumorilla:
”Nokian panimo tekee laatuolutta tuulipukukansalle. Se on tavallaan meidän motto: me halutaan olla koko kansan olut.”
 
Tuotannossa on siirrytty kokonaan alumiinitölkkeihin ja vanha pullotuslinjasto lahjoitettu Pyynikin käsityöläispanimolle. Pelkällä oluen painamisella uusi linjasto olisi vajaakäytöllä, joten panimolla valmistetaan myös siideriä ja erikoislimuja. 

4,7 prosentin Berliinin muuri

Samalla, kun keskusliikkeiden kaupat ovat täyttyneet Keisari-purkeista, ovat nokialaiset oluet kadonneet Alkon hyllyiltä. Nykyään kaikki panimon tuotteet (pienpanimolaitteistolla tuotettuja erikoiseriä lukuun ottamatta) ovat vähittäiskauppavahvuisia. Heikkilän mukaan kyse on siitä, etteivät tuottajat ja kuluttajat löydä vahvalle oluelle yhteistä markkinapaikkaa, kun ainut myyntikanava on valtion monopoli. Pitkäripainen ottaa välittämiensä tuotteiden hinnasta ison siivun, mutta lisäksi valtion viinakaupan olutvolyymit ovat pieniä:
”Alkon määrät oluessa ovat tippoja. Niillä saattaa olla isokin merkitys ihan pienimmille panimoille, mutta ei tämän kokoiselle toimijalle. Viimeisenä vuonna kun me myimme Alkoon, koko vuoden myynti vastasi ison supermarketin kuukauden myyntiä – vaikka trendi oli kasvussa. Ei siinä ole mitään järkeä.”

Heikkilä toivoo hartaasti, että lakialoite 7,5-prosenttisten oluiden tuomisesta maitokauppoihin etenisi eduskunnan käsittelyyn ja hyväksyttäisiin – edes laimennettuna. Hänen mukaansa uudistuksella olisi panimoteollisuudelle ja kuluttajille iso merkitys. Vaikka oluen vähittäiskauppavahvuus asettuisi jonnekin 4,7 ja 7,5 prosentin puoliväliin, saataisiin olutvalikoimaa laajennettua huomattavasti.

4,7 prosentin raja syntyi 1960-luvun lopussa. Heikkilän mukaan taustalla oli panimoiden pelko siitä, että edulliset tuontioluet vyöryisivät yhteismarkkina-alueen kautta Suomeen.  Nykyään moinen protektionismi on melko erikoista. Raja näkyy vähittäiskaupan lisäksi myös alan tapahtumissa. Poiketen maailman muista olutkilpailuista Suomen paras olut -kilpailussa olutluokat ovat täysin kotimaisia:
”Siellä on se 4,7 prosentin Berliinin muuri, joka jakaa olutluokkia. On esimerkiksi lagerit alle 4,7 % ja lagerit yli 4,7 %, jolloin kuluttaja pystyy heti päättelemään, onko kyseessä vähittäiskaupasta vai Alkosta saatava olut,” Heikkilä selittää.

Pienistä suurimpia

Neljännesvuosisadan aikana Nokian panimo on kasvanut alan viidenneksi suurimmaksi yritykseksi. Se, että panimon osuus 380 miljoonan litran olutmarkkinoista on noin 0,75 prosenttia, kertoo alan selkeästä jakaantumisesta todella isoihin ja todella pieniin. Suomessa eletään nyt huiman pienpanimoaallon harjalla. Uusia alan yrityksiä perustetaan kiihtyvää tahtia, jopa niin vilkkaasti, että niin viranomaisten kuin järjestökentänkin on vaikea pysyä perässä. Vaikka kiinnostus käsityöolueen on nyt kovaa, se tuskin jatkuu loputtomiin. 1990-luvun ensimmäisestä pienpanimoaallosta on jäljellä vain kourallinen toimijoita. Heikkilä muistuttaakin markkinoiden lainalaisuuksista:
”Tietysti on iloinen asia, että panimoita perustetaan, mutta realisti täytyy olla: ei Suomessa ole kysyntää niille kaikille. Osa tulee sortumaan elontiellä ihan varmasti.”

Nokian panimo on Suomen toiseksi vanhin pienpanimo heti Lammin Sahdin jälkeen. Vaikka huonojakin aikoja on nähty, niistä on selvitty. Heikkilä ei näe horisontissa isoja muutoksia, enemmänkin pienpanimon 25-vuotinen taival voi toimia innoittajana uusille yrittäjille:
”Se todistaa, että pienpanimo voi Suomessa menestyä, elää pitkään ja voida jopa hyvin. Ehkä sillä on meidän kilpailijoille ja kollegoille enemmän merkitystä, koska me annetaan elämänuskoa, että näin voi tapahtua.”

***
Jos Nokian panimon historia kiinnostaa, kannattaa tutustua Matti Kuuselan juuri ilmestyneeseen historiikkiin Keisarin synty – 25 vuotta outoja tarinoita ja ihmeen hyvää olutta. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pellolta pulloon osa 3: tisleet

Alkoholijuomien valmistusta taustoittava juttusarja on tullut tiensä päähän, viimeisenä etappina vuorossa tisleet . Jälleen kerran otetaan vauhtia historiasta, tutustutaan aineksiin sekä valmistusprosessiin ja puhutaan kypsytyksen merkityksestä. Lääkkeeksi Toisin kuin olut ja viini, ovat tislatut juomat melko tuore ilmiö. Tislaus on ollut tuttu menetelmä jo viimeistään kaksi tuhatta vuotta sitten, mutta silloin sitä ei ole vielä käytetty juomien jalostamiseen, vaan öljyjen ja liuottimien valmistamiseen. Pari sataa vuotta myöhemmin niin Kreikassa, Kiinassa kuin Egyptissäkin ilmestyi kirjoituksia, jotka voivat viitata viinin ja muiden käyneiden juomien tislaamiseen. Silläkin uhalla, että historioitsijakaverini lynkkaavat minut, esitän seuraavan yleistyksen: kun entinen Rooman valtakunta tunki 400-luvun tienoilla päänsä tuhanneksi vuodeksi pensaikkoon, se jätti antiikin tieteellisen ja filosofisen perinnön joko pölyttymään luostareiden kirjastoihin tai täysin oman onnensa noj

Panokuvia

Mikä onkaan mukavampi tapa viettää ystävänpäivää, kuin kerääntyä äijäporukalla miesluolaan panemaan. Juttu sisältää kuvia amatöörien panopuuhista. Kaikki osallistujat ovat täysi-ikäisiä eikä ketään ole pakotettu mihinkään.  Huhmarinkadun Herrasmiespanimolla vietettiin ystävänpäivää oluen merkeissä. Paikalla olivat panimon vakiomiehitykseen kuuluvat Antti Turtiainen, Teemu Hautala ja allekirjoittanut sekä vierailevana tähtenä Pyry Jylhä-Vuorio. Päivän aikana hiottiin APA-reseptiä pian alkavaa grillauskautta varten ja maisteltiin edellisiä olutsatseja.  Teemu Hautala (vas.), Antti Turtiainen ja Lauri Ronkainen arvioivat elokuussa pantua olutta. HAPA:n (Huhmarinkadun American Pale Ale) tuoksussa korostuvat aprikoosit, kukka-aromit ja trooppiset hedelmät. Uuteen erään päätetään kuitenkin laittaa enemmän katkerohumalaa. Kokonaisuus muistuttaa Stadin Panimon APA:a.  Puhtaus ennen kaikkea. Vaikka vehkeet on puhdistettu huolellisesti edelliskerran jäljiltä, kuuluu pöpöt jynssä

Tislaamoyrittäjä Kai Kilpinen: ”Tiukka alkoholipolitiikka vaikeuttaa vientiä.”

The Helsinki Distilling Company on ollut toiminnassa alle kaksi vuotta, mutta ehtinyt saada jalansijaa eurooppalaisilla premiumalkoholimarkkinoilla. Tislaamo on kahminut mitaleita sekä kotimaisissa että kansainvälisissä kilpailuissa, mikä on luonut kiinnostusta brändiä kohtaan. Suomalaisen alkoholilainsäädännön koukerot ja etenkin tiukka väkevän alkoholin markkinointikielto kuitenkin hidastavat maailmanvalloitusta. Tislaamoyrittäjä Kai Kilpinen esittelee ylpeänä Spirit of the Year 2016 -palkintoa, jonka Helsinki Dry Gin voitti  Destille Berlin -käsityötislaamomessuilla. Juhannuslapsi The Helsinki Distilling Company (HDCO) on kolmen kaveruksen, Kai Kilpisen, Mikko Mykkäsen ja Séamus Holohanin omistama yritys. Idea syntyi kymmenkunta vuotta sitten juhannusyönä nuotion ääressä. Miehet ihmettelivät viskilasi kourassa, ettei Suomessa tislata ruisviskiä, vaikka ruista raahataan Yhdysvaltoihin viskiteollisuuden käyttöön. Bisnesidea jäi hautumaan vuoteen 2010, jolloin tislaam