Siirry pääsisältöön

Kulttuurimuutos lähtee kuluttajista

Pin up -tyttöjä, lentäjäsankareita ja maistuvaa olutta! Akaalainen Hopping Brewsters haluaa tuoda käsityöläisoluet koko kansan huulille ja tehdä sen tyylillä. Viisasten juomain haastattelussa panimoyrittäjä Kimmo Kyllönen kertoo alan näkymistä ja olutkulttuurin murroksesta.

Tänne se tulee! Kimmo Kyllönen haluaa tehdä Akaanportin yrittäjätaloon rakennettavasta panimosta matkailijoiden näyteikkunan käsityöläisoluen maailmaan. 

Kasvuvaihde silmään

Muun muassa historiaa ja arkeologiaa opiskellut Kimmo Kyllönen päätyi panimoalalle harrastuksen kautta. 1990-luvun alussa olutmaailman erikoisuuksista kiinnostunutta kaveriporukkaa voitaisiin näin jälkikäteen pitää Valkeakosken ensimmäisinä oluthipstereinä. Kyllönen kavereineen maisteli uteliaasti silloin niin kovin rajallista tuontiolutvalikoimaa ja kokeili taitojaan myös kotioluiden saralla. Pari vuosikymmentä myöhemmin museoalaan kyllästynyt oluen ystävä alkoi hakea uralleen uuttaa suuntaa. Koska pystyssä oli jo kotipanimon raaka-aineisiin ja laitteisiin erikoistunut nettikauppa Brewcat Oy, ei siirtyminen oman panimon pyörittämiseen tuntunut hypyltä tyhjyyteen:
”Pystyttiin minimoimaan hävikkejä ja kustannuksia sillä, että kaksi firmaa tekee sisäkkäin tiivistä yhteistyötä.”

Hopping Brewstersin kaksi ensimmäistä toimintavuotta tulivat tänä keväänä täyteen. Yritys on voimakkaassa kasvussa: 100 000 euron investoinnin avulla tuotanto siirretään porrastetusti Kylmäkoskelta Toijalaan, vastaremontoituihin tiloihin Akaanportin yritystaloon. Samalla kapasiteetti moninkertaistuu niin, että panimon on mahdollista pitää yllä puolen miljoonan litran vuositahtia.

Sijainti Tampere-Helsinki -moottoritien varressa ja ABC:n vieressä avaa mahdollisuuksia paitsi toimivan logistiikan, myös matkailijavirtojen hyödyntämiseen. Uudesta Hopping Brewstersin panimosta onkin tarkoitus rakentaa matkailuvetonaula, jonka kautta ihmiset pääsevät tutustumaan oluen maailmaan sekä makujen että tuotantoprosessien kautta. Suunnitelmissa on deli-henkisen myymälän avaaminen. Kyllönen maalaa kuvaa kaupasta, josta asiakkaat voisivat ostaa korillisen paikallisten tuottajien herkkuja sekä niihin sopivia oluita ja samalla kurkistaa panimon puolelle.

Panimoa ei voi harrastaa

Käsityöolutmarkkinoille on kova tunku, viimeisimpien tietojen mukaan nyt liikutaan 70 panimon hujakoilla. Kyllösen mukaan alan suurimpia vahvuuksia on hyvä yhteishenki:
”Minun on hirveän vaikea nähdä pienpanimoita kehäkilpailijoina keskenään; se on enemmänkin sellainen veljeskunta. Se on niin pieni ja erikoinen ala Suomessa, että kaikki tuntevat toisensa. Harva siellä lähtee nokittelemaan toisia tai ajattelee, että muut pitäisi kammeta markkinoilta pois. Kyllä se on enemmän sellaista hyvän mielen tekemistä ja siinä toivoo kaikille muillekin hyvää.”

Vaikka henki onkin kohdallaan, uusilla yrittäjillä ei aina ole realistista kuvaa siitä, mitä pienpanimoiden arki on siinä vaiheessa, kun mittakaava kasvaa kotikellaria suuremmaksi. Kyllönen antaakin tulijoille ystävällisen neuvon:
”Panimoa on turha lähteä harrastamaan, sillä se on ihan täysipäiväinen työ yhdelle tai useammalle henkilölle. Se on oikeasti raskasta ja kovaa työtä. Mikäs siinä, jos siitä tykkää.”

Jos omiin laitteisiin ja tiloihin ei halua satsata omaisuutta ja pankkilainaa, on olemassa toinenkin lähestymistapa. Hopping Brewsters teki taannoin yhteistyöoluen tässäkin blogissa haastateltujen Brewcatsien kanssa ja molemmille osapuolille jäi hyvä maku suuhun. Kyllönen suhtautuukin lähtökohtaisen positiivisesti ”mustalaispanimoihin”, jotka hyödyntävät oluissaan muiden panimoiden tietotaitoa ja vajaakäytöllä olevaa kapasiteettia:
”Niin kauan kun kapasiteettia on jonkin verran tarjolla ja se yhteistyö on mukavaa, niin silloin sitä on paljon kivempi tehdä. Brewcatsien kanssa on kyllä ollut tosi kivaa ja ainakin meidän puolelta jatketaan tosi mielellään yhteistyötä. Mukavaa porukkaa!”

Suomessa vaikeaa ei siis ole oluen tekeminen. Todellinen pullonkaula löytyy ainakin toistaiseksi jakelun puolelta: yli 4,7-prosenttiset oluet täytyy myydä Alkon tai ravintolan kautta, mutta Alko ottaa kovan katteen, mikä ei tee pullo-oluen hinnoittelusta kovin houkuttelevaa kuluttajalle eikä panimolle. Myös ravintolamyynnissä on omat vaikeutensa:
”Jos suurin osa panimoista haluaa tehdä baaripuolelle kegitavaraa (hanaolutta), niin Suomen baarit ovat aika nopeasti tukossa. Ravintola-alallakaan ei mikään kulta-aika ole tällä hetkellä menossa, sieltä tippuu väkeä koko ajan.”

Panimon oma vähittäiskauppa puolestaan rajoittuu maitokauppavahvuisiin oluisiin, ja niidenkin kauppaamiseen suoraan asiakkaille täytyy hankkia erilliset luvat. Kyllönen näkee tänä keväänä vilautetun panimoiden ulosmyyntioikeuden järkevänä ratkaisuna alan kannalta:
”Jos lainsäädäntö muuttuisi niin, että saataisiin suoraan ulosmyyntioikeudet, niin se olisi mielestäni oikein hyvä edistysaskel. Se pitäisi panimot hengissä ja toisi työllisyyttä ja verorahoja.”
 
Work smart, not hard! Kimmo Kyllönen esittelee ylpeänä panimon uutta 2000 litran lämminvesivaraajaa, joka esilämmittää mäskäykseen käytettävän veden ja lyhentää tuntuvasti koko prosessiin käytettävää aikaa. 

Hyvä olut kuuluu kaikille

Panimoyrittäjänä ja hyvän oluen ystävänä Kyllösen tavoitteena on mallasjuomien arvostuksen nostaminen. Hän toivoo, että oluella olisi samanlainen asema kuin viinillä salonkikelpoisena ruoka- ja seurustelujuomana. Kehitys onkin jo hyvässä vauhdissa, mutta sitä hillitsee tietty leimautumisen pelko: tavallinen kuluttaja ei halua mieltää itseään oluthipsteriksi, joka istuu lasi kädessä kirjoittamassa muistiinpanoja. Se tuntuu vieraalta.

Teknologia, tuotteiden aikaisempaa parempi saatavuus ja yleinen ilmapiirin muutos ovat auttaneet rikkomaan kuvaa erikoisoluiden erityisasemasta. Kyllönen kannustaakin kaikkia kokeilemaan oluita ennakkoluulottomasti ja etsimään uusia elämyksiä:
”Jokainen kuluttaja voi löytää sen oman olutmakunsa ja lähteä rohkeasti seikkailemaan. Itselläni yksi lähtökohtainen ajatus on, että olut on seikkailu makujen maailmaan. Ei sellainen, josta automaattisesti tykkää, mutta joka tarjoaa jotain erilaista ja antaa vaihtoehtoja. Oluen kulutus voi näin suuntautua enemmän makujen kuin humalatilan metsästämiseen.”

Keskustelu alkoholilainsäädännön keventämisestä ja normien purkamisesta on vellonut vilkkaana jo pitkään. Kyllösen mielestä välillä keskitytään liikaa siihen, että Suomesta ei saa halpaa kaljaa, vaan sitä pitää lähteä hakemaan Virosta. Tästä ajattelumallista pitäisi päästä ulos ja keskittyä muuttamaan suomalaista ruoka- ja juomakulttuuria terveemmälle pohjalle:
”Tavoitteenani on nostaa oluen yleistä statusta ja arvostusta. Avain siihen on juomakulttuurin muuttaminen, ei tappeleminen siitä, onko meillä tyhmät säännöt vai ei. Jos lähtökohtaisesti ihmiset oppivat nautiskelemaan hienoista juomista fiksummin, tähdäten enemmän siihen makujen matkaan, niin sitä kautta se muutos saadaan aikaisemmin. Sitä kautta se lainsäädäntökin tulee aikanaan muuttumaan, kun huomataan, että suomalaisen ainoa syy ottaa olutta ei ole saada siitä päänsä turvoksiin, vaan jotain aivan muuta.”

Hopping Brewsters haluaa tuoda pienpanimotuotteet nimenomaan tavallisten kuluttajien ulottuville. Vappuna panimo lanseerasi Helsingin Rautatientorilla käsityöläisoluiden konttibaarin. Konsepti sai erinomaisen vastaanoton ja kesän mittaan konttibaari kiertää erilaisissa tapahtumissa tarjoten vaihtoehdon bulkkilagerille. Kyllönen pitää tätä tärkeänä pelinavauksena:
”Pääsimme mukaan sellaiseen tapahtumaan, jossa kukaan ei ole normaalisti tottunut näkemään tämäntyyppisiä oluita. Nyt puhutaan festareista, joissa normaalisti juodaan sitä perussiideriä, lonkeroa ja lageria; me päästiin mukaan ihan täydellä patteristolla käsityöolutta. Nyt ollaan asian ytimessä: hyvä olut kuuluu kaikille.”


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pellolta pulloon osa 3: tisleet

Alkoholijuomien valmistusta taustoittava juttusarja on tullut tiensä päähän, viimeisenä etappina vuorossa tisleet . Jälleen kerran otetaan vauhtia historiasta, tutustutaan aineksiin sekä valmistusprosessiin ja puhutaan kypsytyksen merkityksestä. Lääkkeeksi Toisin kuin olut ja viini, ovat tislatut juomat melko tuore ilmiö. Tislaus on ollut tuttu menetelmä jo viimeistään kaksi tuhatta vuotta sitten, mutta silloin sitä ei ole vielä käytetty juomien jalostamiseen, vaan öljyjen ja liuottimien valmistamiseen. Pari sataa vuotta myöhemmin niin Kreikassa, Kiinassa kuin Egyptissäkin ilmestyi kirjoituksia, jotka voivat viitata viinin ja muiden käyneiden juomien tislaamiseen. Silläkin uhalla, että historioitsijakaverini lynkkaavat minut, esitän seuraavan yleistyksen: kun entinen Rooman valtakunta tunki 400-luvun tienoilla päänsä tuhanneksi vuodeksi pensaikkoon, se jätti antiikin tieteellisen ja filosofisen perinnön joko pölyttymään luostareiden kirjastoihin tai täysin oman onnensa noj

Panokuvia

Mikä onkaan mukavampi tapa viettää ystävänpäivää, kuin kerääntyä äijäporukalla miesluolaan panemaan. Juttu sisältää kuvia amatöörien panopuuhista. Kaikki osallistujat ovat täysi-ikäisiä eikä ketään ole pakotettu mihinkään.  Huhmarinkadun Herrasmiespanimolla vietettiin ystävänpäivää oluen merkeissä. Paikalla olivat panimon vakiomiehitykseen kuuluvat Antti Turtiainen, Teemu Hautala ja allekirjoittanut sekä vierailevana tähtenä Pyry Jylhä-Vuorio. Päivän aikana hiottiin APA-reseptiä pian alkavaa grillauskautta varten ja maisteltiin edellisiä olutsatseja.  Teemu Hautala (vas.), Antti Turtiainen ja Lauri Ronkainen arvioivat elokuussa pantua olutta. HAPA:n (Huhmarinkadun American Pale Ale) tuoksussa korostuvat aprikoosit, kukka-aromit ja trooppiset hedelmät. Uuteen erään päätetään kuitenkin laittaa enemmän katkerohumalaa. Kokonaisuus muistuttaa Stadin Panimon APA:a.  Puhtaus ennen kaikkea. Vaikka vehkeet on puhdistettu huolellisesti edelliskerran jäljiltä, kuuluu pöpöt jynssä

Tislaamoyrittäjä Kai Kilpinen: ”Tiukka alkoholipolitiikka vaikeuttaa vientiä.”

The Helsinki Distilling Company on ollut toiminnassa alle kaksi vuotta, mutta ehtinyt saada jalansijaa eurooppalaisilla premiumalkoholimarkkinoilla. Tislaamo on kahminut mitaleita sekä kotimaisissa että kansainvälisissä kilpailuissa, mikä on luonut kiinnostusta brändiä kohtaan. Suomalaisen alkoholilainsäädännön koukerot ja etenkin tiukka väkevän alkoholin markkinointikielto kuitenkin hidastavat maailmanvalloitusta. Tislaamoyrittäjä Kai Kilpinen esittelee ylpeänä Spirit of the Year 2016 -palkintoa, jonka Helsinki Dry Gin voitti  Destille Berlin -käsityötislaamomessuilla. Juhannuslapsi The Helsinki Distilling Company (HDCO) on kolmen kaveruksen, Kai Kilpisen, Mikko Mykkäsen ja Séamus Holohanin omistama yritys. Idea syntyi kymmenkunta vuotta sitten juhannusyönä nuotion ääressä. Miehet ihmettelivät viskilasi kourassa, ettei Suomessa tislata ruisviskiä, vaikka ruista raahataan Yhdysvaltoihin viskiteollisuuden käyttöön. Bisnesidea jäi hautumaan vuoteen 2010, jolloin tislaam