Kokonaisuudistus à la kepu

Nyt se kokonaisuuudistus alkoi! Liput esiin ja kaduille tanssimaan? Torilla tavataan? Tuskinpa. Jos lainsäädäntöä aletaan muokata ainoastaan ministeri Rehulan esityksen pohjalta, ei tavallisella kuluttajalla ole vielä aihetta juhlaan.

Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) esitteli torstaina 11.2. ministerityöryhmälle sosiaali- ja terveysministeriön pohjaesitystä alkoholilainsäädännön kokonaisuudistuksesta.  STM:n tiedotteen mukaan hallituspuoleet haluavat saada lakiesityksen lausuntokierrokselle maaliskuussa ja eduskunnan äänestykseen kesällä. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2017 alussa. Tässä vaiheessa kaavaillut muutokset ovat hyvin maltillisia ja painottavat edelleen kansanterveyshaittojen minimointia tutuilla konsteilla: saatavuuden ja hinnan säätelyllä.

Alkuperäinen kuva: Maria Seppälä, Suomenmaa. Vahingoniloisen katkera lällätys: Lauri Ronkainen, Viisasten Juomat.

Ei viiniä ja neloskaljaa maitokauppaan

Mikäli alkoholipolitiikkaa lähdetään uudistamaan Rehulan vetämällä linjalla, ei luvassa ole suuria muutoksia. Viinit ja vahvat oluet pysyvät Alkon yksinoikeutena eikä pienpanimoiden ulosmyyntioikeudesta puhuta mitään: 

"Alkon monopoliasemaa ei alkoholihaittojen vähentämisen näkökulmasta ole syytä muuttaa. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi vahvat oluet tai viinit eivät ole tulossa vähittäiskaupan valikoimiin," toteaa Rehula STM:n tiedotteessa.  

Rehulan uudistuspaketin myötä Alkon monopoli ei siis ole vaarassa - sen aseman voidaan ajatella jopa vahvistuvan. Uudistuksen toteutuessa Alkot saisivat jatkossa olla arkisin auki kello 21 asti eli tuntia nykyistä pidempään. Ruokakauppojen myyntiaikoja ei muuteta, tätä perustellaan turvallisuus- ja kansantalousnäkökulmilla: yökaljanjanoiset asiakkaat voivat aiheuttaa yksinäisille työntekijöille vaaratilanteita eikä ruokakauppojen lisääntynyt myynti tee hyvää myöskään ravintola-alalle. 

Kepulaiset haluavat saada ihmiset juomaan vähemmän viinaa kotona ja enemmän ravintolassa. 

Kaunis tavoite, mutta milläs toteutat? Kovin paljon ylimääräisiä keinoja ei nimittäin ole luvassa. Esityksen myötä ravintolat voisivat jatkaa anniskelua anomuksen sijaan ilmoituksella. Lisäksi laillistettaisiin alalla jo yleisesti vallitseva käytäntö: tiskiltä saa jatkossa hakea juoman myös pöydässä odottavalle kaverille - ihan luvan kanssa! Tuplia lienee kuitenkin turha odottaa, mutta mahdollista ravintolaviinan ALV-alea on väläytetty yhtenä mahdollisuutena.

Ristiriitainen vastaanotto

Ministeriön pohjaesitys on reilun viikon aikana saanut osakseen sekä kiitosta että kritiikkiä. YLE:n haastattelema Matti Vanhanen oli heti suostumassa ilonpilaajan rooliin. Kaikki kepulaiset eivät kuitenkaan ole Rehulan ja Vanhasen kanssa samaa mieltä uudistusten riittävyydestä. Esimerkiksi Mikko Kärnä vaatii Uuden Suomen blogissaan muun muassa pienpanimoiden suoramyyntioikeutta ja alle 8-prosenttisten alkoholijuomien myynnin vapauttamista.

Voimakkainta hallituksen sisäistä kitinää kuuluu kokoomuksesta, jonka eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan Sinuhe Wallinheimon mielestä kokonaisuudistus jää näillä eväillä puolitiehen. Jaana Pelkonen on jo pitkään vaatinut perusteellisia muutoksia alkoholin myynnin ja markkinoinnin rajoituksiin. Hänen mukaansa byrokratiaa keventämällä ja tuomalla viinit ruokakauppaan päästään eroon holhousmentaliteetista ja aletaan suhtautua alkoholiin elinkeinona kansanterveysongelman sijaan. 

Mitä mieltä ovat etujärjestöt, joiden toimialaan uusi lainsäädäntö vaikuttaa? Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja Ann Selin pitää Rehulan esitystä "hyvänä ja tasapainoisena". Kehuja tulee etenkin työntekijäturvallisuudesta ja ravintoloiden kilpailukyvyn säilyttämisestä. 

Panimoliitto ei yhdy tähän suitsutukseen. Sen mukaan ministeriön pohjaesitys on askel oikeaan suuntaan, sillä se ei tuo lisärajoituksia. Etujärjestö on kuitenkin pettynyt muutosten maltillisuuteen, sillä esitys ei huomioi tai paranna panimoiden työllistävää vaikutusta suomalaisessa yhteiskunnassa. Panimoliitto toivoisi uuteen lainsäädäntöön muun muassa vahvojen oluiden ja ginipohjaisten lonkeroiden myynnin vapauttamista niin, että asiakkaat voivat ostaa tuotteita kaupoista, kioskeista, panimoista ja nettikaupoista milloin haluavat. Lisäksi mainonnan sääntelyä pitäisi järjestön mielestä höllentää.

Jatkoa kieltolakimentaliteetille

STM:n tiedotteessa mainitaan suomalaisten alkoholinkäytön aiheuttamat miljardiluokan välittömät kustannukset. Haitoilla oikeutetaan kepin heiluttaminen, porkkanoita jaetaan niukasti. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen aiheuttamat kansanterveysongelmat ovat kuitenkin eurooppalaista keskitasoa, vaikka meillä on EU:n tiukin alkoholilainsäädäntö. Tästä voi vetää kaksi keskenään ristiriitaista johtopäätöstä: 

A) rajoitukset toimivat ja ilman niitä haitat olisivat vielä nykyistä pahemmat

B) rajoitukset eivät toimi, koska useissa vapaamman politiikan maissa juodaan vähemmän

Näihin tulkintoihin liittyy kaksi erilaista tapaa mieltää suomalaiset ja täkäläinen alkoholikulttuuri. Nykyinen lainsäädäntö kohtelee suomalaisia viinaanmenevinä rassukoina, joiden ei voida olettaa ottavan vastuuta itsestään ja omasta juomisestaan. Kuten historiantutkija Jenni Lareksen haastattelussa käy ilmi, tätä argumenttia on käytetty jo 1800-luvulta lähtien ja se on ohjannut maamme alkoholipolitiikkaa holhoavaan suuntaan, huipentuen vuosina 1919-1932 voimassa olleeseen kieltolakiin.

Toisessakin tulkinnassa alkoholin väärinkäyttö on aito ongelma, mutta hinnan ja saatavuuden rajoittaminen ei ole sitä estänyt, pikemminkin edesauttanut. Tietokirjailija Jonna Pulkkinen selittää väärinkäytön ja rajoitusten syy-yhteyttä logistiikalla: kun alkoholia pitää lähteä asioikseen hakemaan, otetaan iso lasti tiivistä tavaraa. Sama ilmiö on nykyään nähtävissä myös Viron viinarallissa: suurkuluttajat ja trokarit eivät kuskaa vettä.

Lainsäädännössä alkoholiin suhtaudutaan mörkönä, joka automaattisesti saattaa kansan rappiolle. Tähän mentaliteettiin ei sovi kuva suomalaisesta, joka osaa ottaa vain yhden tai kaksi. Käsitysten päivittämisen aika voisi kuitenkin olla käsillä. Niin kauan, kuin alkoholijuomat mielletään päihteeksi ennemmin kuin elintarvikkeeksi, niin kauan niitä myös käytetään ensisijaisesti päihteenä. Asennekasvatus kohti fiksumpia juomatapoja alkaa kotona, mutta rajoituksilla ja kielloilla yhteiskunta antaa hyvin selkeän viestin siitä, mitä alkoholi oikeasti on: juoma, jolla vastuuttomat juntit vetävät päänsä sekaisin. 

"Normien purkua"

STM:n tiedotteen mukaan "uudistettu laki vapauttaisi alkoholilainsäädäntöä ja helpottaisi elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä purkamalla tarpeettomia, vanhentuneita tai kankeita normeja." Näkyykö  tämä normien purkaminen sitten kuluttajille? Luultavasti ei. Alkoilla olisi tulevaisuudessa lupa olla auki arkisin yhdeksään, muilta osin muutokset ovat lähinnä hallinnollisia. 

Rehulan mallissa alkoholilainsäädäntöä päivitetään niin, että vuoden 1994 alkoholilain nojalla annettuja säädöksiä siirretään lain tasolle. Samalla luovutaan joistain historiallisista kuriositeeteista, kuten erillisistä A-, B- ja C-anniskeluluvista. Näiden liputtaminen suurena norminpurkamisena on kuitenkin lähinnä vitsi, sillä keskikaljakuppilat ja B-luvat alkavat olla muutenkin katoavaa kansanperinnettä. Lupien yhtenäistäminen tuskin tuo alalle kovin suurta aaltoa uusia yrittäjiä. 

Alkoholilainsäädännön perusasetelma, jossa tyhmää suomalaista pitää estää juomasta itseään hengiltä, ei ole häviämässä mihinkään. Alkon monopoli on järkkymätön, sillä  viini ja vahvat oluet eivät ole tulossa ruokakauppoihin eikä esimerkiksi pientuottajien ulosmyyntioikeuksista puhuta tiedotteessa mitään. Tuttu meno siis näyttää jatkuvan, nähdään Tallinnan laivalla!