Siirry pääsisältöön

Painu Hiiteen!

Kävimme polttariporukalla tutustumassa Jyväskyläläiseen pienpanimoon. Opettavaisella kierroksella Hiisi-panimon perustajaosakas Mika Silajärvi kertoi meille oluen valmistuksesta, maistelusta ja alan lainsäädännöstä.

Erikoistilaisuus, erikoisoluet

Kymmenpäinen polttarilauma kurvaa entisen Vaasan leipomon pihaan. Sisällä Hiisi-panimon osakas Mika Silajärvi kaataa maistelutuoppeihin reilusti vaahtoavaa, aromikasta juomaa. Tervetulopuhetta kuunnellaan kärsivällisesti, vaikka suu haluaakin maistaa lasissa odottavaa ohranestettä. Hyvää kuitenkin kannattaa odottaa: maistaessa olut osoittautuu Tammiston Kulkijaksi, herkullisen karamellimaiseksi, brittiläistyyliseksi aleksi. Meille on varattu erityistilaisuuteen asiakkaille räätälöityjen erikoisoluiden jäännöseriä, joita muualla ei pääse maistamaan.  

Vaikka työskentelin aikoinani ravintoloissa pitkin Tamperetta monen vuoden ajan, pääsin myymään vain nappikaljaa. Hiisi-panimolla kaikki saavat testata oluen laskemista oikeasta hanasta. Ammattilainen saa sen näyttämään helpolta, mutta oikean vaahtomäärän saavuttaminen on taitolaji. Hanasta tulee seuraavaksi hapokkaan raikasta Kaisla Cascade Saisonia. Viimeisenä maistelemme Viklo Red IPA:a.

Mika Silajärvi näyttää polttarisankari Lauri Rädylle, miten olutta lasketaan hanasta.

Oppia kaikille

Äijäporukassamme on sekä vannoutuneita, vaahtosuisia oluen ystäviä että muutama siiderimies. Kaikille jää jotain käteen: Silajärvi selittää panemisen kemiaa, biologiaa ja käytäntöä niin solu- kuin saavitasollakin. Valmistusprosessin vaiheet mäskäyksestä jälkikäymiseen tulevat tutuiksi ja myös aiheeseen perehtyneet harrastajat oppivat jotain uutta. Esimerkiksi hiivan valmistus, käyttö ja erilaiset hiivatyypit ovat allekirjoittaneelle entuudestaan melko vierasta aluetta.

Olutta, jota tekijätkin haluaisivat juoda

Vuonna 2013 perustettu Hiisi-panimo on hyvässä kasvuvaiheessa. Vuonna 2015 vuosituotanto oli 100 000 litraa; tämän hetkistä tahtia jatkamalla saadaan vuoden loppuun mennessä pantua 180 000 litraa. Pienpanimon filosofiaan kuuluu erilaisten makuyhdistelmien ja oluttyylien rohkea kokeilu. Saamme kuulla muun muassa toisen maailmansodan aikana syntyneestä brittioluttyylistä, laktoosipitoisesta milk stoutista. Tätä 1940- ja 50-lukujen suosittua suuntausta edustaa Hiisin Kyyttö-olut.

Hiisiläisten tavoitteena on tehdä olutta, jota he itse haluaisivat juoda. Inspiraatiota sekä oluisiin, nimistöön että visuaaliseen ilmeeseen ammennetaan suomalaisesta tarustosta ja kansanperinteestä. ”Vähemmän tärkeää on pönöttäminen, paskantärkeys, antiikkiset puhtauslait, tyylirajat tai tärkkelyksen ja lisäaineiden kanssa pennipelin pelaaminen.”

Hiisiläiset hyödyntävät tuotteissaan suomalaista tarustoa ja kokeilevat rohkeita makuyhdistelmiä.

Samat säännöt kaikille?

Silajärvi kertoo pienpanimoalan kehityksestä ja tulevaisuudennäkymistä. Nyt eletään buumia: uusia panimoita perustetaan jatkuvasti ja valtamediassakin puhutaan päivittäin oluesta ja panimoista. Silajärveä kuitenkin huolettaa se, kauanko erikoisoluiden juontitahti säilyy, kun viidakkorummut aikanaan vaimenevat. Vaikka kysyntä tuotteille on nyt kasvussa, alan keinotekoiset rajoitukset rassaavat hiisiläisiä. Esimerkiksi yritykset eivät saa ostaa suoraan panimoilta markettikaljaa vahvempia oluita. Alko nappaa välistä 70 prosentin siivun, vaikka se on tällaisissa kaupoissa lähinnä laillistava kumileimasin.

Myös pientuottajien keskinäinen epätasa-arvo tuntuu Silajärvestä väärältä: sahdinvalmistajat ja viinitilat saavat myydä yli 4,7-volttisia tuotteitaan suoraan kuluttajille, mutta muilla panimoilla ei moista oikeutta ole. Syy tähän löytyy muun muassa EU:n elintarvikemäärittelyistä: lain edessä marjaviini ei ole viiniä eikä sahti olutta. Niiden kaupallinen merkitys on pieni, kun taas olut on Suomessakin noin miljardin euron bisnes.


Vaikka panimovierailumme onkin kaikin puolin onnistunut kokemus, jää mielen päälle turhautuminen ja huoli alan tulevaisuudesta. Nyt heitän pallon lainsäätäjille: eikö olisi jo aika höllentää panimoteollisuuden sääntelyä ja antaa pientuottajille suoramyyntioikeus ja nettikauppa? 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pellolta pulloon osa 3: tisleet

Alkoholijuomien valmistusta taustoittava juttusarja on tullut tiensä päähän, viimeisenä etappina vuorossa tisleet . Jälleen kerran otetaan vauhtia historiasta, tutustutaan aineksiin sekä valmistusprosessiin ja puhutaan kypsytyksen merkityksestä. Lääkkeeksi Toisin kuin olut ja viini, ovat tislatut juomat melko tuore ilmiö. Tislaus on ollut tuttu menetelmä jo viimeistään kaksi tuhatta vuotta sitten, mutta silloin sitä ei ole vielä käytetty juomien jalostamiseen, vaan öljyjen ja liuottimien valmistamiseen. Pari sataa vuotta myöhemmin niin Kreikassa, Kiinassa kuin Egyptissäkin ilmestyi kirjoituksia, jotka voivat viitata viinin ja muiden käyneiden juomien tislaamiseen. Silläkin uhalla, että historioitsijakaverini lynkkaavat minut, esitän seuraavan yleistyksen: kun entinen Rooman valtakunta tunki 400-luvun tienoilla päänsä tuhanneksi vuodeksi pensaikkoon, se jätti antiikin tieteellisen ja filosofisen perinnön joko pölyttymään luostareiden kirjastoihin tai täysin oman onnensa noj

Panoreissuja pitkin Suomea – tamperelainen mimmikolmikko valtaa miehisen alan takaisin naisille

Räväkällä Tytötkin panee! -sloganilla liikkeelle lähtenyt tamperelainen naiskolmikko Brewcats tuo pian markkinoille ensimmäisen oluensa. Laura Weckstömin, Anette Aghazarianin ja Linda Silvosen pyörittämä mustalaispanimo kiertää tekemässä yhteistyötä pienpanimoiden kanssa ja hyödyntää muiden olemassa olevaa laitteistoa omissa projekteissaan. Viisasten juomain haastattelussa Brewcatsit kertovat oluenpanemisen arjesta, tulevaisuudennäkymistä ja tavoitteista. Brewcatsin Laura Weckströmillä (vas.), Anette Aghazarianilla ja Linda Silvosella on edessään kiireinen vuosi: yhteistyöprojekteja pitkin Suomea, pyörähdys ulkomailla ja kauppavahvuisen oluen lanseeraus ennen kesää. Rento panimoala Ryhmän innostus käsityöläisolueen lähti aikanaan liikkeelle Laura Weckströmin ja hänen miehensä, mentalisti Jose Ahosen panoharrastuksesta. Jo tässä vaiheessa oppia käytiin ammentamassa ammattilaisilta, muun muassa Pyynikin käsityöläispanimolta. Kun Ahosella ei oikein enää aika riittänyt, päät

Panokuvia

Mikä onkaan mukavampi tapa viettää ystävänpäivää, kuin kerääntyä äijäporukalla miesluolaan panemaan. Juttu sisältää kuvia amatöörien panopuuhista. Kaikki osallistujat ovat täysi-ikäisiä eikä ketään ole pakotettu mihinkään.  Huhmarinkadun Herrasmiespanimolla vietettiin ystävänpäivää oluen merkeissä. Paikalla olivat panimon vakiomiehitykseen kuuluvat Antti Turtiainen, Teemu Hautala ja allekirjoittanut sekä vierailevana tähtenä Pyry Jylhä-Vuorio. Päivän aikana hiottiin APA-reseptiä pian alkavaa grillauskautta varten ja maisteltiin edellisiä olutsatseja.  Teemu Hautala (vas.), Antti Turtiainen ja Lauri Ronkainen arvioivat elokuussa pantua olutta. HAPA:n (Huhmarinkadun American Pale Ale) tuoksussa korostuvat aprikoosit, kukka-aromit ja trooppiset hedelmät. Uuteen erään päätetään kuitenkin laittaa enemmän katkerohumalaa. Kokonaisuus muistuttaa Stadin Panimon APA:a.  Puhtaus ennen kaikkea. Vaikka vehkeet on puhdistettu huolellisesti edelliskerran jäljiltä, kuuluu pöpöt jynssä