Yrittäjä Titta
Sydänheimo-Auer haluaa hyödyntää tilaviineissään lähiseudun raaka-aineita
mahdollisimman monipuolisesti. Teiskolainen viininvalmistaja tekee juhlajuomaa niin
tomaateista kuin tyrnistä. Uusimpana tulokkaana on rypäletuote, jota ei
kuitenkaan saa sanoa viiniksi. Yrittäjä rummuttaakin järkevämmän lainsäädännön
ja sallivamman suhtautumisen puolesta.
Baileys-kakku
Saapuessani Teiskoon on bloggarille katettu kakkukahvit.
Yrittäjä Titta Sydänheimo-Auer esittelee ylpeänä todella maukkaaksi
osoittautuvaa kermaliköörikakkua, joka omalta osaltaan kertoo surullista
tarinaa suomalaisen alkoholilainsäädännön nykytilasta. Vaikka Teiskon viini
valmistaa kolmea likööriä, niitä saa myydä kuluttajille vain vatsan kautta –
laseittain ja lautasella. Omaa likööripulloa kotiin ei saa ostaa ja viinitkin
on haettava paikan päältä. Nettimyynti on kielletty, mutta silti yrittäjän
sähköpostiin tulee joka päivä juomia Suomeen kuljettavan ulkomaisen
alkoholikaupan mainos. Se kummastuttaa.
Entinen maatalousministeri perusteli aikanaan liköörikieltoa Sydänheimo-Auerille
sillä, että ilman tuollaisia rajoituksia suomalaiset humaltuisivat. Viiniyrittäjä
nauraa ajatukselle ja saa vettä myllyynsä: ”Eihän kukaan likööriä juo
humaltuakseen, vaan se on aperitiivi tai jälkiruoka. Minä halusin kehittää
likööriä, koska meillä on vielä veteraaneja. Ikäihmiset pitävät makeasta, mutta
eivät ole tottuneet baarikulttuuriin eivätkä kehtaa ottaa alkoholia laseittain.
He haluavat ostaa pullon kotiin ja nauttia siellä omiensa kanssa. Miksi tätä ei
sallita, sitä en ymmärrä.”
 |
| Teiskon viinin yrittäjä Titta Sydänheimo-Auer esittelee viinikioskin tarjontaa. Toistaiseksi lainsäädäntö estää viinien nettikaupan ja liköörit pitää nauttia paikan päällä. |
Asennemuutos alkaa kotona
Suomalaisten suhde alkoholiin ei ole ongelmaton. Joidenkin
päättäjien mielestä meillä on väkijuomiin erityissuhde, joka ei korjaannu
säännöstelyn purkamisella. Entisenä raittiuslautakunnan jäsenenä Sydänheimo-Auer
on sitä mieltä, että fiksut juomatavat opitaan jo kotona. Tärkeää on myös se
sävy, jolla yhteiskunnassa keskustellaan alkoholista. ”Mitä kielletympi
hedelmä, sen halutumpi se on.” Sydänheimo-Auerin mukaan ongelman ydin on
salamyhkäisyys ja sallimattomuus. Kun alkoholin ympärille vedetään mystisyyden
verho, seuraa kiinnostuksen myötä väärinkäyttöä ja sen salailua.
Miten tilanne sitten korjataan? Yrittäjän mielestä
alkoholiin pitäisi suhtautua elintarvikkeena ja nautintoaineena, ei
kiellettynä, juopottelua aiheuttavana mörkönä. Alkoholilla on paikkansa, kun
tehdään arjesta juhla – kohtuudella ja hyvän ruoan kanssa. ”Kun kotona opitaan
fiksut juomatavat saman pöydän ääressä, ei ole tarvetta mennä perjantaipullon
kanssa porttikongiin.”
Lähituote
Sydänheimo-Auer perusti Teiskon viinin vuonna 1997, kun
äitiysloma loppui ja laman mullistukset olivat vieneet entisen työn pankissa. Perheessä
oli perinteitä alkoholijuomien valmistamisesta: Sydänheimo-Auerin
edesmennyt appi tunsi kemistinä tislauksen salat ja aviomies Seppo oli oppinut
taidon isältään. Siksi ajatus viinitilan perustamisesta tuntui luontevalta. 1990-luvulla
viininvalmistus oli Suomessa vielä uusi juttu. Viinimestarin tutkintoon
vaadittavat taidot saatiin unkarilaiselta opettajalta ja ensimmäiset
tuotantovälineet hankittiin Saksasta.
Raaka-aineina Teiskon viini käyttää kaikkea, mikä lähellä
kasvaa. Mustikoista ja vadelmista on valmistettu muun muassa riistalle sopivaa
punaviiniä ja uusi hittituote on Teiskon Rubiini, rypäleestä valmistettu
suomalainen kuohujuoma. Viiniksi sitä ei saa sanoa, mutta kysyntää on ollut. Esimerkiksi kotimaan matkamessuilla
Rubiini loppui kesken.
Erityisen innostunut Sydänheimo-Auer on tyrnistä. Hän
kehitti näyttötyönään makean kuohujuoma Eloisan, jonka pääraaka-aineena käytetään mielipiteitä
jakavaa C-vitamiinipommia. ”Olen rinnastanut tyrnin suomalaiseen naiseen:
seisoo omilla jaloillaan ja puhuu omalla suullaan. Tyrni on vahva,
suoraselkäinen, omaperäinen ja laadukas. Siitä joko tykkää tai ei.”
Ylpeys ja ennakkoluulo
Ulkomaalaiset kävijät ovat olleet innoissaan suomalaisista lähiviineistä
ja niiden raaka-aineista. Heille ajatus villeinä kasvavista marjoista on
mullistava, sillä esimerkiksi Etelä-Euroopassa mustikat tulevat viljellyistä
pensaista, eivät metsästä. Muualla mustikat ja tyrni ovat superfoodia, meillä
ne kuuluvat arkeen. ”Italialainen ruokateknologian asiantuntija, joka oli
täällä käymässä, näki kuinka onnekkaita me ollaan: meillä on luonnon mustikka,
luonnon tyrni ja luonnon lakka. Olen aina ollut ylpeä suomalaisista
raaka-aineista ja näkisin, että uusiakin hyödynnettäviä olisi.”
Suomalaisille tilaviineille voisi olla vientimarkkinoita
esimerkiksi Euroopassa ja Aasiassa. ”Tyrniviiniä on tarjottu muun muassa ranskalaisissa
häissä. Muutama vuosi sitten eräs ranskalainen herra sanoi, että jos tekisit
tätä Ranskassa, olisit rikas.” Pelkän viennin varaan toimintaa ei kuitenkaan
voi rakentaa, joten kotimarkkinoilla olisi saatava jakelukanavat tälle vuosituhannelle.
Nettikauppakielto ja Alkon monopoli kuitenkin rajoittavat uudistusintoa. ”Ei niitä viinejä kannata
varastoon kehittää,” Sydänheimo-Auer harmittelee.
Tilaviineille on jäänyt ansaitsemattoman kehno maine. Syy
löytyy 20 vuoden takaa: kun 1990-luvun puolivälissä ensimmäiset suomalaiset
tilaviinit tulivat markkinoille, oli joukossa paljon huonon kotiviinin tasoisia
kyhäelmiä. Muutaman epäonnistuneen kokeilun perusteella tuomittiin helposti koko ala. ”Alkuun suomalaisten ennakkoluulo tilaviinejä kohtaan oli, että eivät
ne ole edes juotavia,” Sydänheimo-Auer muistelee. Vaikka toimijat, joiden
tuotteilla ei ollut menestymisen edellytyksiä, ovat karsiutuneet pois, ei nykyisiä
tilaviinejä tunneta ja arvosteta tarpeeksi.
Testissä tomaattiviini
Teiskossa naapuritilan tomaateista keksittiin takavuosina tehdä
viiniä, kun osa sadosta ei täyttänyt vähittäiskaupan esteettisiä normeja. Muotopuolista tomaateista syntyi riesling-tyylinen viini, joka on pullotettu
0,33 litran pulloihin esimerkiksi yhden hengen opiskelijatalouksia ajatellen. Sydänheimo-Auerin
mukaan se sopii parhaiten pizzan, pastan, lasagnen ja paellan kaveriksi. ”Tomaattiviini
kylmänä ja ruoka kuumana. Arjesta voi tehdä juhlan!”
Ostin viinikioskista pari pulloa maisteltavaksi, sillä päätin
yllättää pian kylään tulevat italialaiset ystävät. Ensin tuotetta piti
kuitenkin testata itse – ohjeistuksen mukaan lasagnen kanssa. Tuoksu on mukavan hedelmäinen, maku kuiva ja hieman hapokas.
Mieleen tulee tomaattien sijaan kuiva sherry. Tomaattisen pastaruoan kanssa
viini tosiaan puoltaa paikkaansa. Kyllä tätä kehtaa vieraille tarjota.
Kommentit
Lähetä kommentti