Tilalta ei saa tilata

Yrittäjä Titta Sydänheimo-Auer haluaa hyödyntää tilaviineissään lähiseudun raaka-aineita mahdollisimman monipuolisesti. Teiskolainen viininvalmistaja tekee juhlajuomaa niin tomaateista kuin tyrnistä. Uusimpana tulokkaana on rypäletuote, jota ei kuitenkaan saa sanoa viiniksi. Yrittäjä rummuttaakin järkevämmän lainsäädännön ja sallivamman suhtautumisen puolesta.

Baileys-kakku

Saapuessani Teiskoon on bloggarille katettu kakkukahvit. Yrittäjä Titta Sydänheimo-Auer esittelee ylpeänä todella maukkaaksi osoittautuvaa kermaliköörikakkua, joka omalta osaltaan kertoo surullista tarinaa suomalaisen alkoholilainsäädännön nykytilasta. Vaikka Teiskon viini valmistaa kolmea likööriä, niitä saa myydä kuluttajille vain vatsan kautta – laseittain ja lautasella. Omaa likööripulloa kotiin ei saa ostaa ja viinitkin on haettava paikan päältä. Nettimyynti on kielletty, mutta silti yrittäjän sähköpostiin tulee joka päivä juomia Suomeen kuljettavan ulkomaisen alkoholikaupan mainos. Se kummastuttaa.

Entinen maatalousministeri perusteli aikanaan liköörikieltoa Sydänheimo-Auerille sillä, että ilman tuollaisia rajoituksia suomalaiset humaltuisivat. Viiniyrittäjä nauraa ajatukselle ja saa vettä myllyynsä: ”Eihän kukaan likööriä juo humaltuakseen, vaan se on aperitiivi tai jälkiruoka. Minä halusin kehittää likööriä, koska meillä on vielä veteraaneja. Ikäihmiset pitävät makeasta, mutta eivät ole tottuneet baarikulttuuriin eivätkä kehtaa ottaa alkoholia laseittain. He haluavat ostaa pullon kotiin ja nauttia siellä omiensa kanssa. Miksi tätä ei sallita, sitä en ymmärrä.”

Teiskon viinin yrittäjä Titta Sydänheimo-Auer esittelee viinikioskin tarjontaa.
Toistaiseksi lainsäädäntö estää viinien nettikaupan ja liköörit pitää nauttia paikan päällä.

Asennemuutos alkaa kotona

Suomalaisten suhde alkoholiin ei ole ongelmaton. Joidenkin päättäjien mielestä meillä on väkijuomiin erityissuhde, joka ei korjaannu säännöstelyn purkamisella. Entisenä raittiuslautakunnan jäsenenä Sydänheimo-Auer on sitä mieltä, että fiksut juomatavat opitaan jo kotona. Tärkeää on myös se sävy, jolla yhteiskunnassa keskustellaan alkoholista. ”Mitä kielletympi hedelmä, sen halutumpi se on.” Sydänheimo-Auerin mukaan ongelman ydin on salamyhkäisyys ja sallimattomuus. Kun alkoholin ympärille vedetään mystisyyden verho, seuraa kiinnostuksen myötä väärinkäyttöä ja sen salailua.

Miten tilanne sitten korjataan? Yrittäjän mielestä alkoholiin pitäisi suhtautua elintarvikkeena ja nautintoaineena, ei kiellettynä, juopottelua aiheuttavana mörkönä. Alkoholilla on paikkansa, kun tehdään arjesta juhla – kohtuudella ja hyvän ruoan kanssa. ”Kun kotona opitaan fiksut juomatavat saman pöydän ääressä, ei ole tarvetta mennä perjantaipullon kanssa porttikongiin.”

Lähituote

Sydänheimo-Auer perusti Teiskon viinin vuonna 1997, kun äitiysloma loppui ja laman mullistukset olivat vieneet entisen työn pankissa. Perheessä oli perinteitä alkoholijuomien valmistamisesta: Sydänheimo-Auerin edesmennyt appi tunsi kemistinä tislauksen salat ja aviomies Seppo oli oppinut taidon isältään. Siksi ajatus viinitilan perustamisesta tuntui luontevalta. 1990-luvulla viininvalmistus oli Suomessa vielä uusi juttu. Viinimestarin tutkintoon vaadittavat taidot saatiin unkarilaiselta opettajalta ja ensimmäiset tuotantovälineet hankittiin Saksasta.

Raaka-aineina Teiskon viini käyttää kaikkea, mikä lähellä kasvaa. Mustikoista ja vadelmista on valmistettu muun muassa riistalle sopivaa punaviiniä ja uusi hittituote on Teiskon Rubiini, rypäleestä valmistettu suomalainen kuohujuoma. Viiniksi sitä ei saa sanoa, mutta kysyntää on ollut. Esimerkiksi kotimaan matkamessuilla Rubiini loppui kesken.

Erityisen innostunut Sydänheimo-Auer on tyrnistä. Hän kehitti näyttötyönään makean kuohujuoma Eloisan, jonka pääraaka-aineena käytetään mielipiteitä jakavaa C-vitamiinipommia. ”Olen rinnastanut tyrnin suomalaiseen naiseen: seisoo omilla jaloillaan ja puhuu omalla suullaan. Tyrni on vahva, suoraselkäinen, omaperäinen ja laadukas. Siitä joko tykkää tai ei.”

Ylpeys ja ennakkoluulo

Ulkomaalaiset kävijät ovat olleet innoissaan suomalaisista lähiviineistä ja niiden raaka-aineista. Heille ajatus villeinä kasvavista marjoista on mullistava, sillä esimerkiksi Etelä-Euroopassa mustikat tulevat viljellyistä pensaista, eivät metsästä. Muualla mustikat ja tyrni ovat superfoodia, meillä ne kuuluvat arkeen. ”Italialainen ruokateknologian asiantuntija, joka oli täällä käymässä, näki kuinka onnekkaita me ollaan: meillä on luonnon mustikka, luonnon tyrni ja luonnon lakka. Olen aina ollut ylpeä suomalaisista raaka-aineista ja näkisin, että uusiakin hyödynnettäviä olisi.”

Suomalaisille tilaviineille voisi olla vientimarkkinoita esimerkiksi Euroopassa ja Aasiassa. ”Tyrniviiniä on tarjottu muun muassa ranskalaisissa häissä. Muutama vuosi sitten eräs ranskalainen herra sanoi, että jos tekisit tätä Ranskassa, olisit rikas.” Pelkän viennin varaan toimintaa ei kuitenkaan voi rakentaa, joten kotimarkkinoilla olisi saatava jakelukanavat tälle vuosituhannelle. Nettikauppakielto ja Alkon monopoli kuitenkin rajoittavat uudistusintoa. ”Ei niitä viinejä kannata varastoon kehittää,” Sydänheimo-Auer harmittelee.

Tilaviineille on jäänyt ansaitsemattoman kehno maine. Syy löytyy 20 vuoden takaa: kun 1990-luvun puolivälissä ensimmäiset suomalaiset tilaviinit tulivat markkinoille, oli joukossa paljon huonon kotiviinin tasoisia kyhäelmiä. Muutaman epäonnistuneen kokeilun perusteella tuomittiin helposti koko ala. ”Alkuun suomalaisten ennakkoluulo tilaviinejä kohtaan oli, että eivät ne ole edes juotavia,” Sydänheimo-Auer muistelee. Vaikka toimijat, joiden tuotteilla ei ollut menestymisen edellytyksiä, ovat karsiutuneet pois, ei nykyisiä tilaviinejä tunneta ja arvosteta tarpeeksi. 

Testissä tomaattiviini

Teiskossa naapuritilan tomaateista keksittiin takavuosina tehdä viiniä, kun osa sadosta ei täyttänyt vähittäiskaupan esteettisiä normeja. Muotopuolista tomaateista syntyi riesling-tyylinen viini, joka on pullotettu 0,33 litran pulloihin esimerkiksi yhden hengen opiskelijatalouksia ajatellen. Sydänheimo-Auerin mukaan se sopii parhaiten pizzan, pastan, lasagnen ja paellan kaveriksi. ”Tomaattiviini kylmänä ja ruoka kuumana. Arjesta voi tehdä juhlan!”

Ostin viinikioskista pari pulloa maisteltavaksi, sillä päätin yllättää pian kylään tulevat italialaiset ystävät. Ensin tuotetta piti kuitenkin testata itse – ohjeistuksen mukaan lasagnen kanssa.  Tuoksu on mukavan hedelmäinen, maku kuiva ja hieman hapokas. Mieleen tulee tomaattien sijaan kuiva sherry. Tomaattisen pastaruoan kanssa viini tosiaan puoltaa paikkaansa. Kyllä tätä kehtaa vieraille tarjota.