Siirry pääsisältöön

Mörkö nurkassa

Tietokirjailija ja toimittaja Jonna Pulkkinen on julkaissut kolme kirjaa suomalaisten kulttijuomien ja alkoholilainsäädännön historiasta. Nyt työn alla on Viinakeittokirja sekä lonkeron historiikki. Viinakirjailija löytää syyt suomalaisen alkoholikulttuurin ääri-ilmiöihin historiallisesta jatkumosta, johon kuiva maaseutu, kieltolaki ja valtion alkoholimonopoli liittyvät. Ongelmia ei hänen mukaansa ratkaista lisäsääntelyllä, vaan sillä, että ihmiset ottavat vastuun omasta alkoholinkäytöstään. ”Se että alkoholi on tämmöinen ongelma, johtuu juuri kieltolakimentaliteetista, joka Suomessa on vallinnut 1800-luvulta alkaen.”

Jallukirja 

Jonna Pulkkisen ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 2013, aiheena oli tuolloin Jaloviinan ja paloviinan historia. Idea Jallu-kirjasta syntyi tyttöporukan illanvieton jälkeisenä aamuna. Jallu-shotteja oli tullut nautittua yksi jos toinenkin. Yön vaiheita kerratessaan Pulkkinen hoksasi, ettei ole varmasti ainut, jolle Jaloviinaa nauttiessa aina sattuu ja tapahtuu. ”Siitä se ajatus sitten lähti ja olin kahden kuukauden päästä Rajamäen tehtaalla ihmettelemässä, että täällä sitä Jaloviinaa sitten tehdään. Se oli suhteellisen nopeaa toimintaa.”

Tiukkaa säännöstelyä vastustava Pulkkinen on saanut omakohtaista kokemusta tuulimyllyjä vastaan tappelemisesta. Jallu-kirjaa laadittaessa ongelmaksi muodostui Valvira. ”Ajattelin selvittää etukäteen, voidaanko tämä tietokirja tulkita väkevän viinan mainostamiseksi. Valvirasta ei suostuttu edes kuuntelemaan, että millaista kirjaa olen tekemässä, vaan todettiin, että et sinä voi tuollaista kirjaa kirjoittaa.” Yksi kustantaja perääntyi hankkeesta Valviran ylitarkastajan uhkailtua toimitusjohtajaa markkinaoikeudella. Kirjailijaa kehotettiin laatimaan Jallu-kirja Altian lahjakirjaksi. Pulkkinen ei innostunut ajatuksesta, koska halusi tehdä tietokirjan kaikille asiasta kiinnostuneille. Tuttu tuomari kirjoitti hänelle lausuman, jossa todettiin sananvapauden menevän näennäisten kansanterveyshaittojen edelle. Pulkkinen päätyi lopulta tekemään yhteistyötä Minerva kustannus Oy:n kanssa. ”Sieltä se kirja sitten tuli eikä kukaan ole vielä haastanut oikeuteen.”

Pulkkisen kaksi ensimmäistä kirjaa käsittelivät suomalaisia klassikkojuomia.
Ensimmäiselle oli vaikea löytää kustantajaa, koska Valvira heitteli
kapuloita rattaisiin.

Lonkeroa ja viinasoppaa 

Olympiavuonna 1952 täytyi saada nopeasti juomaa
kansainvälisille kisavieraille. Ratkaisu oli pullotettu,
pitkä juomasekoitus, Lonkero-kirjassa Pulkkinen
valottaa myös suomalaisen panimoteollisuuden historiaa.
Pulkkiselta ilmestyi tänä keväänä kieltolakia käsittelevä teos. Nyt on käynnissä kaksi kirjaprojektia, joiden tuotoksia päästään lukemaan huhtikuussa 2016: Lonkerokirja ja Viinakeittokirja. Lonkerokirja on suoraa jatkumoa Jallu- ja Kossu-kirjoille, sillä pulloon pakattu valmis juomasekoitus on supisuomalainen keksintö. Samalla kirja esittelee suomalaisen panimoteollisuuden historiaa. Toinen hanke on Viinakeittokirja, jota Pulkkinen työstää yhdessä valokuvaaja Merja Ruotsalaisen kanssa. Edellisissä kirjoissa reseptiikka jätettiin ammattilaisten vastuulle; nyt on lähdetty luomaan makumaailmaa itse, toisinaan yrityksen ja erehdyksen kautta. ”On ollut oletuksia, että tehdäänpä tästä viinasta tällaista, se varmaan toimii – ja sitten se ei toimikaan! Viimeviikon kuvauksissa yhtä soppaa väännettiin ja vasta neljäs viina ratkaisi, että tällä mennään.”

Keittokirjassa on ohjeita sekä hifistelijöille että aloitteleville kokkaajille. Makuskaala on laaja ja vaihtelee aasialaisvivahteisista virityksistä aina peruslihapataan. ”Meillä on siinä kaksi punaista lankaa: alkoholi, jota käytetään joka reseptissä, ja toisena paikalliset tuotteet niin viinassa kuin ruoissakin. Lihat tulevat paikalliselta Viskaalin tilalta ja kalat Hätälän kautta Perämerestä. Vaikka siinä on oululaiset raaka-aineet esillä, niin toivotaan että se toimisi sellaisena paikallisuuden herättäjänä myös muualla, oli se sitten Savonlinnassa, Tukholmassa tai Beirutissa.”


Kiellot kärjistävät ongelmia

Etenkin juomapuolella paikallisuus on Suomessa vielä melko tuore trendi ja erikoisuuksien kehittyminen on ollut hidasta. Syyt tähän ovat historiassa: ”Meille ei ole koskaan päässyt kehittymään kyläkapakkakulttuuria, toisin kuin sivistysmaissa. Kun on oma pikku kylä, siellä kuppilan pitäjällä on omat limoncellot, viinit tai oluet.” Tämä puolestaan on mahdollistanut sen, että eri alueiden tuotteilla on vahva brändi, josta ollaan ylpeitä. Suomessa tilanne on kuitenkin ollut toinen: kun suomalainen panimoteollisuus alkoi järjestäytyä ennen vuoden 1932 kieltolakia, jaettiin maa myynti- ja hintajärjestelyin eri panimoiden reviireiksi. ”Yksi peruste oli, että suomalainen olut joka puolella Suomea on niin kovin samanlaista.”

Suomessa alkoholia on säädelty jo 1600-luvulta lähtien. Tilanne oli huono etenkin maaseudulla, joka oli näennäisesti kuiva vuodesta 1892 aina 1960-luvun loppuun ja keskiolutlakiin saakka. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että viinan haitat olisi saatu kitkettyä. Juomat oli haettava kaupungista ja silloin logistiikka saneli alkoholin laadun. Saunakaljan sijaan mukaan tarttui kirkkaita, koska niitä mahtui kuormaan enemmän. Se johti siihen, että mietojen alkoholijuomien kulutus väheni ja että kaukaa haettu alkoholilasti saattoi loppua kesken. Tämä on jättänyt jälkensä suomalaiseen viinanjuontimentaliteettiin.

Edelleen tabu 

Tietokirjailija Jonna Pulkkinen pudottaisi ravintola-
juomien arvonlisäveroa, koska ravintoloissa ihmiset
ovat valvotuissa olosuhteissa, eivät kotona vetämässä
kalsarikännejä. 
Suomessa alkoholista keskusteleminen on edelleen vaikeaa. ”Siitä ei saa puhua ja se on tämä valtaisa tabu, mörkö tuolla jossain nurkassa.” Vaikka esimerkiksi pienpanimobuumin myötä juomiin käytetyillä euroilla ostetaan yhä useammin määrän sijasta laatua, keskittyy julkinen keskustelu alkoholin ongelmakäyttäjiin. Viinakirjailijakin tunnustaa liiallisen läträämisen aiheuttamat haitat: ”Ihmiset sairastuvat alkoholista johtuviin sairauksiin ja se on yksi suurimmista suomalaisten tappajista. On kuitenkin monta kertaa nähty, mitä tapahtuu kun aletaan kieltää.” Miten ongelmakäyttöä voitaisiin sitten hillitä? Pulkkinen pudottaisi ravintolajuomien arvonlisäveroa: ”Ravintolassa ihmiset ovat valvotuissa olosuhteissa, eivät himassa vetämässä kalsarikännejä. Syömiseen ja juomiseen pitää kuulua yhdessäolo ja seurustelu.” Muita käytännön toimenpiteitä olisivat suoramyynnin salliminen pienpanimoille ja viinien saaminen ruokakauppoihin. Samalla jotain pitää tapahtua myös asenteissa: ”Kyllä yksilöllä on oma vastuu. Uskon siihen, että vaikka alkoholia olisi saatavilla 24/7, niin ihmiset jossain vaiheessa oppii ja ymmärtää sen, että viinaa ei tarvitse juoda kaksin käsin. Varsinkin kun tarjolla alkaa olla muutakin kuin sitä peruspirkkalageria.”

Kommentit

  1. On muuten hyvä kirja tuo "Jallu", löytyy puolisolta hyllystä. Pidän tästä blogista ja aiheesta, lisää, lisää! Jonna Pulkkinen vaikuttaisi myös ihan fiksulta tyypiltä kommentoimaan tähän mörkömentaliteettiin. Suomessa on niin pitkään ollut se joko-tai, pelätään viinapirua ja sitten ollaan ihan lärvit.

    Jyväskylässä kannattaa muuten kipaista Hiisi-panimolle. Tekevät aivan ihania oluita ja ovat muutenkin perin metkoja jätkiä, haastattelin niitä joskus.

    Ainoa, mikä rakentavana kritiikkinä mainittakoon, on sitaattien jatkuminen samalta riviltä kuin muu teksti.
    "Vois olla helpompi lukea, jos alkaisi eri riviltä", toteaa Henttosen Katariina.

    p.s. Mä oon se joka istui vieressä Stoori-illassa. Kiitos käyntikorkista, oli ehdottomasti hyvä vinkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katariina.
      Mörkömentaliteetti on tosiaan synnyttänyt maahamme varsin mielenkiintoisen niuhon alkoholilainsäädännön ja suhtautumisen juomiseen. Luitko edellisen tekstin "Tilalta ei saa tilata"? Siellä tulee myös mielenkiintoista juttua sääntö-Suomesta. Maanantaina on haastattelussa sahtikirjailija Johannes Silvennoinen. Hänkin kertoili yrittäjien kohtaamasta säädösviidakosta.
      Pitää käydä testaamassa tuo Hiisi-panimo. Olen kyllä tuotteista hyvää kuullut, mutta omaan tuoppiini asti heidän oluensa eivät ole vielä ehtineet. Täytyy korjata tilanne.

      Mukava että tykkäsit tekstistä, ei mennyt siis käyntikorkki hukkan. Heitä linkkiä, kun sinulta tulee ulos oma blogi. Taidan toistaiseksi jatkaa bloggausta vain täällä, mutta ajattelin tarjota juttuja myös lehtiin. Stoorista en oikein innostunut. Kiitos tuosta sitaattivinkistä, pitää käyttää jatkossa. Mukava saada omasta työstään palautetta etenkin ammattilaisilta ja kehittyä.

      Poista
    2. Oho, valehtelin äsken tajuamattani: maistoin eilen Hiisi-panimon ja Donut Islandin yhteistä greippigozea Harry's pubissa. Ihan mahtavaa, miellyttävän suolainen ja kirpeä olut. http://www.ratebeer.com/beer/hiisi--donut-island-ich-bin-ein-berner/375058/ Kiitos Harry'sin henkilökunta!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pellolta pulloon osa 3: tisleet

Alkoholijuomien valmistusta taustoittava juttusarja on tullut tiensä päähän, viimeisenä etappina vuorossa tisleet . Jälleen kerran otetaan vauhtia historiasta, tutustutaan aineksiin sekä valmistusprosessiin ja puhutaan kypsytyksen merkityksestä. Lääkkeeksi Toisin kuin olut ja viini, ovat tislatut juomat melko tuore ilmiö. Tislaus on ollut tuttu menetelmä jo viimeistään kaksi tuhatta vuotta sitten, mutta silloin sitä ei ole vielä käytetty juomien jalostamiseen, vaan öljyjen ja liuottimien valmistamiseen. Pari sataa vuotta myöhemmin niin Kreikassa, Kiinassa kuin Egyptissäkin ilmestyi kirjoituksia, jotka voivat viitata viinin ja muiden käyneiden juomien tislaamiseen. Silläkin uhalla, että historioitsijakaverini lynkkaavat minut, esitän seuraavan yleistyksen: kun entinen Rooman valtakunta tunki 400-luvun tienoilla päänsä tuhanneksi vuodeksi pensaikkoon, se jätti antiikin tieteellisen ja filosofisen perinnön joko pölyttymään luostareiden kirjastoihin tai täysin oman onnensa noj

Panoreissuja pitkin Suomea – tamperelainen mimmikolmikko valtaa miehisen alan takaisin naisille

Räväkällä Tytötkin panee! -sloganilla liikkeelle lähtenyt tamperelainen naiskolmikko Brewcats tuo pian markkinoille ensimmäisen oluensa. Laura Weckstömin, Anette Aghazarianin ja Linda Silvosen pyörittämä mustalaispanimo kiertää tekemässä yhteistyötä pienpanimoiden kanssa ja hyödyntää muiden olemassa olevaa laitteistoa omissa projekteissaan. Viisasten juomain haastattelussa Brewcatsit kertovat oluenpanemisen arjesta, tulevaisuudennäkymistä ja tavoitteista. Brewcatsin Laura Weckströmillä (vas.), Anette Aghazarianilla ja Linda Silvosella on edessään kiireinen vuosi: yhteistyöprojekteja pitkin Suomea, pyörähdys ulkomailla ja kauppavahvuisen oluen lanseeraus ennen kesää. Rento panimoala Ryhmän innostus käsityöläisolueen lähti aikanaan liikkeelle Laura Weckströmin ja hänen miehensä, mentalisti Jose Ahosen panoharrastuksesta. Jo tässä vaiheessa oppia käytiin ammentamassa ammattilaisilta, muun muassa Pyynikin käsityöläispanimolta. Kun Ahosella ei oikein enää aika riittänyt, päät

Panokuvia

Mikä onkaan mukavampi tapa viettää ystävänpäivää, kuin kerääntyä äijäporukalla miesluolaan panemaan. Juttu sisältää kuvia amatöörien panopuuhista. Kaikki osallistujat ovat täysi-ikäisiä eikä ketään ole pakotettu mihinkään.  Huhmarinkadun Herrasmiespanimolla vietettiin ystävänpäivää oluen merkeissä. Paikalla olivat panimon vakiomiehitykseen kuuluvat Antti Turtiainen, Teemu Hautala ja allekirjoittanut sekä vierailevana tähtenä Pyry Jylhä-Vuorio. Päivän aikana hiottiin APA-reseptiä pian alkavaa grillauskautta varten ja maisteltiin edellisiä olutsatseja.  Teemu Hautala (vas.), Antti Turtiainen ja Lauri Ronkainen arvioivat elokuussa pantua olutta. HAPA:n (Huhmarinkadun American Pale Ale) tuoksussa korostuvat aprikoosit, kukka-aromit ja trooppiset hedelmät. Uuteen erään päätetään kuitenkin laittaa enemmän katkerohumalaa. Kokonaisuus muistuttaa Stadin Panimon APA:a.  Puhtaus ennen kaikkea. Vaikka vehkeet on puhdistettu huolellisesti edelliskerran jäljiltä, kuuluu pöpöt jynssä