Siirry pääsisältöön

Vanha mutta tuore


”Juhlat, perinteet, lähituotanto, yhteisöllisyys, maltaisuus, voimakkuus,  tuoreus, maukkaus.” Nämä tulevat sahdista ensin mieleen tietokirjailija Johannes Silvennoiselle, joka yhdessä Hannu Nikulaisen ja Mika Laitisen kanssa on kirjoittanut suomalaisesta perinnejuomasta kirjan Sahti – elävä muinaisolut. Teos tarkastelee aihetta laajasti, muun muassa sahdin sukulaisjuomien, ruoka- ja tapakulttuurin, yksityiskohtaisten valmistusohjeiden sekä kaupallisen tuotannon näkökulmista. Tarkoituksena oli sekä dokumentoida sahtikulttuuria perusteellisesti että siirtää tietotaitoa alan uusille harrastajille. 


Tietokirjailija ja hyvän oluen ystävä Johannes Silvennoinen haluaa rohkaista kotiolutharrastajia kokeilemaan myös sahdin tekoa.

Sahti on kuin kala

Olut itsessään on kirjoitustaitoakin iäkkäämpi keksintö ja viimeistään viikinkiajalla on Pohjois-Euroopassa ollut kaikki edellytykset valmistaa katajaoluita. Tähän juomaperheeseen kuuluu myös suomalainen sahti, yhdessä virolaisen koduõlun, ruotsalaisen gotlandsdrickan, norjalaisen maltølin ja liettualaisen kaimiškaksen kanssa. Yhtäläisyyksiä katajaoluiden kesken löytyy paljon, mutta kullakin on omat vakiintuneet tekotapansa ja raaka-aineensa, jotka hieman poikkeavat muista.

Vaikka sahti onkin oluttyylinä yli tuhat vuotta vanha, kuuluu itse juoman olla tuoretta. Alkukantaiset valmistusmenetelmät, muun muassa vierteen keittämättä jättäminen, ovat tyypillisiä sahdille ja sen sukulaisjuomille. Tietokirjailija Johannes Silvennoinen perustelee tätä myös makuasioilla:

Vierteen keittämättä jättäminen tuottaa sahtiin robustista makua, tuhtia viljaisuutta ja tekee sen suutuntumasta paksumman. Toisaalta se heikentää juoman säilyvyyttä, minkä vuoksi Itämeren alueen muinaisoluet ovat parhaimmillaan tuoreina nautittuina.”

Sahdin säilyvyyttä on yritetty parantaa ja esimerkiksi Pyynikin käsityöläispanimo on tuonut aikaisempina vuosina markkinoille mahdollisimman pitkään huoneenlämmössä säilyvää pullosahtia. Tarkoituksena on ollut saada herkästi pilaantuva muinaisolut useampien kuluttajien tuoppiin. Samalla on kuitenkin jouduttu keittämään vierrettä bakteerien tappamiseksi ja lisäämään juomaan tuntuvasti humalaa. 

Vaikka Silvennoinen ymmärtää hyvin pyynikkiläisten pyrkimyksen löytää kompromissi perinteen ja säilyvyyden välille, ei reipas humalointi hänen mukaansa edusta maalaissahtiperinnettä puhtaimmillaan:


”Niissäkin saatetaan humalaa käyttää, mutta vain hyvin pieninä määrinä ja useimmiten aromeiltaan mietoja kotimaisia lajikkeita. Lisäksi sahti on perinteisesti valmistettu juhlia varten, eikä sen ole ollut tarkoituskaan säilyä niiden yli. Sahti on kuin juuri ongittu kala, joka ei säilyttämällä parane.”

Riittejä, ruokaa ja raksavälineitä

Sahti on vuosisatoja kuulunut oleellisena osana sahtialueen yhteisöjen elämään. Sillä on juhlistettu siirtymäriittejä, herkuteltu pitopöydissä ja maksettu palkkaa työstä. Sahtia on perinteisesti tehty jotain tiettyä tapahtumaa varten, juhlijoita ajatellen. Sahtia on juotu ristiäisissä, hautajaisissa ja kaikissa kokoontumisissa näiden välillä.

Perinteisesti sahti kuuluu etenkin häihin. Alkoholi ei saa sahdissa maistua, sen sijaan sille on leimallista tietty petollisuus:


”Korkeasta alkoholiprosentista huolimatta hyvin tehty sahti on helposti juotavaa ja pehmeän makuista. Etenkin kokemattomalle juojalle sen voima voi tulla yllätyksenä. Kymmenenprosenttinenkin tuote voi hujahtaa kurkusta liukkaasti alas, vaikka alkoholimäärältään se lähentelee jo viiniä,” Silvennoinen varoittelee.


Myös joulu on hyvää aikaa muinaisoluen maisteluun. Monet joulupöydän klassikot ovat kehittyneet sahdin kanssa osana hämäläistä ruokaperinnettä. Silvennoisen mukaan voimakasmakuiset juoluruoat, kuten suolainen kinkku, etikkainen sienisalaatti, säilötyt kalat ja makeat laatikot sopivat oivasti sahdin kavereiksi; viiniin niitä voi olla vaikea yhdistää. Muita hyviä sahdin kanssa syötäviä ovat eri tavalla valmistettujen muikkuruoat, uunissa haudutetut liha- ja juurespadat sekä vahvat juustot.
”Esimerkiksi sinihomejuusto ja sahti on tosi kiinnostava yhdistelmä,” hehkuttaa Silvennoinen.

Sahtia juodaan harvoin yksin. Silvennoinen viittaa 1950-luvulla tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan sahdinvalmistajienkin juomasta sahdista kaksi kolmasosaa oli muiden tekemää. Tämä selittyy juhlien lisäksi kierrolla: sahtia juodaan sen luona, jolla se on valmista. Perinteeseen kuuluu tekosyiden keksiminen sahdintekijän luona vierailuun silloin, kun sahtierän tiedetään valmistuneen:


”Saatetaan esimerkiksi poiketa kylään ikään kuin spontaanisti, vaikkapa lainaamaan tai palauttamaan jotain esinettä. Pian tupa on täynnä miehiä, joille kaikille on yllättäen tullut asiaa juuri kyseiseen taloon. Perinne näytti olevan voimissaan myös Virossa, jossa kylänmiehet seurailivat naapuruston koduõlun valmistumista ja saapuivat kylään juuri ”oikealla” hetkellä.”

Monta tyyliä

Sahdin valmistus ja arvostus ovat hyvissä voimissa etenkin perinteisillä sahdintuotantoalueilla, kuuden maakunnan (Satakunta, Päijät-Häme, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pirkanmaa, Kanta-Häme) alueelle levittyvällä niin kutsutulla sahtivyöllä. Muuttoliikkeen mukana taito on levinnyt muuallekin Suomeen. Jo vanhojen mestareiden sukuresepteissä makujen kirjo on laaja ja sekä alueelliset että tekijäkohtaiset erot suuria. Niitä synnyttävät muun muassa erilaiset mallassekoitukset, hiivan määrä, käymislämpötila ja katajan käyttö. Perinteistä kumpuavan ja suvussa kulkevan alueellisen sahdintekotaidon rinnalle on syntynyt kotiolutharrastajien kiinnostuksen myötä aktiivista ja kokeilevaa sahtikulttuuria.



Uuden sukupolven kotipanimoissa sahtiin saatetaan suhtautua vapaammin, yhtenä oluena muiden joukossa. Tällöin laitteet ja menetelmät ovat usein samoja kuin muussakin panemisessa, eikä tekijöillä välttämättä ole esivanhempien hiljaista sahtitietoa. Tulokset ovat kuitenkin olleet hyviä: esimerkkinä Silvennoinen mainitsee toissavuoden sahdin SM-kisojen hyvinkääläisen kilpailijan, joka oli opetellut sahdinteon Internetistä ja päässyt lopulta mitalisijoille. Oma lukunsa ovat perinnettä rikkovat kokeilut, joissa sahdin sekaan laitetaan vähän kaikkea, muun muassa marjoja, hedelmiä ja jenkkihumaloita. Silvennoinen ei maistamatta ammu niitä alas oluina, mutta kehottaa kokeilijoita tekemään myös perinteisempää sahtia vaikkapa joulupöytään.


Vinkkejä aloittelijoille

Jos suunnittelee sahdinvalmistuksen aloittamista, suosittelee Silvennoinen lämpimästi uutta kirjaansa Sahti – elävä muinaisolut. Sen tarkoituksena on sahtiperinteen tallennuksen ohella siirtää taitoa myös eteenpäin. Kirjaan on koottu perinteisiä reseptejä eri puolelta Suomea ja Viroa. Silvennoinen kannustaa uusia harrastajia kokeilemaan sahdintekoa rohkeasti ja olemaan lannistumatta mahdollisista vastoinkäymisistä. ”Kannattaa olla kärsivällinen ja huolehtia hygieniasta. Harjoitus tekee mestarin.”

Haastattelin Johannes Silvennoista Jyväskylän Harry’s Pubissa. Sahti on valitettavasti kausituote eikä sitä ollut tällä kertaa saatavilla. Sen sijaan henkilökunta oli reilu ja tarjosi sekä sahtimiehelle että viinabloggaajalle kulttuuritekona tuopilliset Donut Islandin ja Hiisi-panimon Ich bin ein Berner -greippigozea. Tattis!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pellolta pulloon osa 3: tisleet

Alkoholijuomien valmistusta taustoittava juttusarja on tullut tiensä päähän, viimeisenä etappina vuorossa tisleet . Jälleen kerran otetaan vauhtia historiasta, tutustutaan aineksiin sekä valmistusprosessiin ja puhutaan kypsytyksen merkityksestä. Lääkkeeksi Toisin kuin olut ja viini, ovat tislatut juomat melko tuore ilmiö. Tislaus on ollut tuttu menetelmä jo viimeistään kaksi tuhatta vuotta sitten, mutta silloin sitä ei ole vielä käytetty juomien jalostamiseen, vaan öljyjen ja liuottimien valmistamiseen. Pari sataa vuotta myöhemmin niin Kreikassa, Kiinassa kuin Egyptissäkin ilmestyi kirjoituksia, jotka voivat viitata viinin ja muiden käyneiden juomien tislaamiseen. Silläkin uhalla, että historioitsijakaverini lynkkaavat minut, esitän seuraavan yleistyksen: kun entinen Rooman valtakunta tunki 400-luvun tienoilla päänsä tuhanneksi vuodeksi pensaikkoon, se jätti antiikin tieteellisen ja filosofisen perinnön joko pölyttymään luostareiden kirjastoihin tai täysin oman onnensa noj

Panoreissuja pitkin Suomea – tamperelainen mimmikolmikko valtaa miehisen alan takaisin naisille

Räväkällä Tytötkin panee! -sloganilla liikkeelle lähtenyt tamperelainen naiskolmikko Brewcats tuo pian markkinoille ensimmäisen oluensa. Laura Weckstömin, Anette Aghazarianin ja Linda Silvosen pyörittämä mustalaispanimo kiertää tekemässä yhteistyötä pienpanimoiden kanssa ja hyödyntää muiden olemassa olevaa laitteistoa omissa projekteissaan. Viisasten juomain haastattelussa Brewcatsit kertovat oluenpanemisen arjesta, tulevaisuudennäkymistä ja tavoitteista. Brewcatsin Laura Weckströmillä (vas.), Anette Aghazarianilla ja Linda Silvosella on edessään kiireinen vuosi: yhteistyöprojekteja pitkin Suomea, pyörähdys ulkomailla ja kauppavahvuisen oluen lanseeraus ennen kesää. Rento panimoala Ryhmän innostus käsityöläisolueen lähti aikanaan liikkeelle Laura Weckströmin ja hänen miehensä, mentalisti Jose Ahosen panoharrastuksesta. Jo tässä vaiheessa oppia käytiin ammentamassa ammattilaisilta, muun muassa Pyynikin käsityöläispanimolta. Kun Ahosella ei oikein enää aika riittänyt, päät

Panokuvia

Mikä onkaan mukavampi tapa viettää ystävänpäivää, kuin kerääntyä äijäporukalla miesluolaan panemaan. Juttu sisältää kuvia amatöörien panopuuhista. Kaikki osallistujat ovat täysi-ikäisiä eikä ketään ole pakotettu mihinkään.  Huhmarinkadun Herrasmiespanimolla vietettiin ystävänpäivää oluen merkeissä. Paikalla olivat panimon vakiomiehitykseen kuuluvat Antti Turtiainen, Teemu Hautala ja allekirjoittanut sekä vierailevana tähtenä Pyry Jylhä-Vuorio. Päivän aikana hiottiin APA-reseptiä pian alkavaa grillauskautta varten ja maisteltiin edellisiä olutsatseja.  Teemu Hautala (vas.), Antti Turtiainen ja Lauri Ronkainen arvioivat elokuussa pantua olutta. HAPA:n (Huhmarinkadun American Pale Ale) tuoksussa korostuvat aprikoosit, kukka-aromit ja trooppiset hedelmät. Uuteen erään päätetään kuitenkin laittaa enemmän katkerohumalaa. Kokonaisuus muistuttaa Stadin Panimon APA:a.  Puhtaus ennen kaikkea. Vaikka vehkeet on puhdistettu huolellisesti edelliskerran jäljiltä, kuuluu pöpöt jynssä