Pullonkaulat murtuvat

Raholalaisessa teollisuushallissa on pullotuspäivä. Kavereiden olutharrastuksesta yli 15 ihmistä työllistäväksi yritystoiminnaksi kasvanut Pyynikin käsityöläispanimo on saanut hiljattain käyttöönsä Nokian panimon vanhan pullotuskoneen. Uuden laitteiston myötä myös keittokapasiteetti on kymmenkertaistunut. Vuonna 2016 valmistumääräksi kaavaillaan puolta miljoonaa litraa. Pitkään myydyin tuote on ollut "eioo"; nyt suunnitellaan uusien markkinoiden valtausta ja aktiivista osallistumista myös ulkomaisiin oluttapahtumiin. 

Pyynikin käsityöläispanimon olutmestari Tuomas Pere esittelee neljän sadan litran mäskäysastiaa. ”Tällä on painettu 100 000 litraa vuodessa!” Laajennuksen myötä valmistus- ja pullotuskapasiteetti on kymmenkertaistunut, mutta eläkkeelle pieni laitteisto ei ole vielä päässyt. Harrastajat, jotka haluavat testata pitkään hiomaansa reseptiä kotikonsteja isommassa mittakaavassa, voivat tulla panemaan olutta yhdessä ammattilaisten kanssa.

Pyynikin käsityöläispanimon perustajaosakas, olutmestari Tuomas Pere sai kipinän muuttaa oman olutharrastuksensa leipätyöksi käydessään työmatkalla Yhdysvalloissa ja huomatessaan positiivisen craft beer -kulttuurin elinvoimaisuuden. Suomessa pienpanimobuumin ensimmäisen aallon toimijoista osa oli osoittanut, että myös täällä käsityöläisolut voi olla elinkeino. Sosiaaliala oli alkanut ottaa päähän ja siksi Pere tarttuikin innoissaan tilaisuuteen, kun vaimo Jenni kustansi panimo-opinnot Turun lähellä ammatti-instituutti Liviassa. Oltuaan vuoden Malmgårdin Tuomas Markkulan opissa, päätyi Pere Pyynikille panemaan olutta kaverinsa baarin kellariin.

Aktiiviset osakkaat 

Pyynikin käsityöläispanimo oy:n osakeannit saivat heti paljon ihmisiä mukaan toimintaan. Vaikka osalle sijoittajista investointi panimoon on tapa panna rahat poikimaan, Pere näkee tärkeämmäksi vetotekijäksi yhteisöllisyyden. Osakkaat ovat aktiivisesti mukana panimon toiminnassa, heiltä tulee tuoteideoita ja vinkkejä uusista trendeistä. Äärimmäisen aktiivisen Facebook-ryhmän kautta saadaan hankittua tarvittavaa tietotaitoa ja vaikka raaka-aineita erikoisoluisiin osakkaiden puutarhoista ja takapihoilta.

Koska pienpanimoiden mainontaa on viime aikoina rajoitettu, täytyy kysynnän tuotteille syntyä ruohonjuuritasolla. Tässä osakkaat ovat suurlähettiläinä kauppojen ja ravintoloiden suuntaan: ”Päivittäisessä elämässään jokainen edustaa omaa panimoaan ja kysyy kauppiaalta tai ravintoloitsijalta, onko Pyynikkiä? Ja jos ei, niin miksi? Se on varsin helppoa ja yksinkertaista. Siksi me ollaan alusta asti saatu paikallisesti jalansijaa.”

Kilpailu pienpanimoiden kesken on toistaiseksi ollut veljellistä; sen sijaan mörköinä nähdään isot panimot, ulkomaan tuonti ja niitä suosiva päätöksenteko. Toisaalta hammasten kiristelyssä ja pienpanimotoiminnan mieltämisessä vastakulttuuriksi on oman viehätyksensä: ”Meissä ehkä aistii ikeen alla olemisen ja kapinallisuuden. Se auttaa meitä, on kiva taistella tuulimyllyjä vastaan.”

Enää ei tarvitse myydä vain "eioota". Laatupäällikkö Heikki Eräsalo 

on valmis päästämään matkaan tuhansien litrojen olutlastin.

Kokeilun kautta 

Suomalaisten olutmakua määräävät kansainväliset trendit, jotka päätyvät kuluttajan tuoppiin viiveellä ja monen suodattimen kautta. Vaikka välittömään tarjontaan vaikuttavat eniten maahantuojat ja suuret panimot, on myös pienpanimoilla tärkeä rooli testata rohkeasti uusia juttuja ja olla edelläkävijänä. Yleensä riskin otto kannattaa, toisinaan ei: ”Ainahan maut ei mene kohdalleen, välillä tulee semmoisia sarjoja, joita ei olisi kannattanut kokeilla. Se kuitenkin kuuluu tähän.”

Parhaita onnistumisen kokemuksia käsityöläispanimossa on saatu, kun on syntynyt niin hyvä tuote, että se yllättää itse tekijätkin. Tällainen oli Perelle ensimmäinen White IPA. ”Taisin huikata pojille, että meistä tulee miljonäärejä!” muistelee olutmestari vehnäisen uutuuden ensimmäisiä maistelukokemuksia. Parin vuoden aikana menestystä on riittänyt myös kilpailuissa. Panimolla tärkeäksi on koettu se, että samoista tuotteista ovat pitäneet sekä tuomaristo että yleisö.

Pyynikin käsityöläispanimon etiketeistä tutut tonttuhahmot ovat nokialaisen sarjakuvataiteilija Tomi Mikkolan käsialaa.

Sixpack ja mustaa makkaraa  

Peren mukaan suurelle yleisölle IPA on ”se juttu” vielä seuraavat 3-4 vuotta. Silti osa harrastajista on alkanut kaivata jo uutta olutaaltoa. Pere arvelee, että sen voisivat muodostaa happamat oluet, kuten sourit ja saisonit. ”Niistä ei kuitenkaan millään tule niin isoa trendiä kuin IPAsta, mutta tämä on tietysti vain minun mielipide.”

Pere kertoo ylpeänä käsityöläispanimon uutuustuotteesta, Sessio-sixpackistä. Eri oluita yhdistelevän lajitelman tarkoituksena on saada kärkituotteiden lisäksi tutustutettua yleisö myös panimon muuhun valikoimaan ja saada ihmiset kokeilemaan uusia oluita. Vastaavan idean Pere näki Amerikassa ja halu toteuttaa se kotimarkkinoilla on kytenyt jo vuosia. Vaikka Pyynikki monen muun käsityöläispanimon mukana on myynyt sekapakkauksia suoraan asiakkaille jo aikaisemmin, on Sessio ensimmäinen päivittäistavarakauppaan asti ehtinyt, yhdessä paketissa myytävä suomalainen olutlajitelma. ”Kiva kokea, että on tehnyt jotain kulttuurin eteen,” Pere tuumii. Hankkeen onnistumista seurataan tarkasti alusta asti ja odotukset ovat korkealla. Myyntiluvut auttavat päättämään, tuleeko uusia settejä lisää. Ideoita ainakin riittää: Pere väläyttää muutamana mahdollisuutena marjaolutsettiä sekä IPA- ja portterisarjoja.

Edellisessä haastattelussa gastropub-yrittäjä Sami Lappalainen kertoi, että kysyntää laadukkaalle, suomalaiselle käsityöläissiiderille olisi. Pere vastaa, että sellaista on kokeiltukin, mutta ongelmaksi muodostuu raaka-aine. Käsityöläispanimolla halutaan tehdä siideriä oikeista omenoista muualta ostetun emosiiderin sijaan. Prosessi on kuitenkin hidas ja kaupallisesti niin haastava, että se soveltuu paremmin pienerien tekemiseen. Ratkaisu löytyy kenties kompromissista: pikkuerä tamperelaisista omenoista tehtyä siideriä ja rinnalle emosiideripohjainen tuote. ”Se voidaan vaikka tamperelaisittain maustaa mustalla makkaralla,” Pere nauraa.