Siirry pääsisältöön

Historiantutkija Jenni Lares: "Kaikissa juhlissa piti olla humalassa."

Mitä esi-isämme ja -äitimme joivat? Miten ja miksi alkoholikulttuurimme on muuttunut? Mitä menneiden sukupolvien juomaperinteitä kannamme tietämättämme mukana? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaa Viisasten juomain ensimmäinen haastateltava, historiantutkija Jenni Lares. Hän tekee Tampereen yliopistolla historian väitöskirjaansa alkoholikulttuurista 1500–1600-lukujen Suomessa. Lareksen akateeminen innostus aiheeseen alkoi jo vaihto-opiskeluaikana Uppsalassa: 

"Luin tuolloin B. Ann Tlustyn kirjan Bacchus and Civic Order- The Culture of Drink in Early Modern Germany. Siinä oli tutkittu uuden ajan alun saksalaista juomakulttuuria ja sitä, miten se on näkynyt erityisesti Augsburgin kaupungissa ja mitä muutoksia siellä on tapahtunut. Kirjassa käytetään paljon oikeuslähteitä: niistä käy ilmi, että alkoholi tai humalatila on joskus vahvistanut tuomiota tai toisaalta tarjonnut selityksen rikokselle. Nykyään usein ajatellaan, että humalassa tehdystä rikoksesta saa pienemmän tuomion, mutta aina se ei ole uuden ajan alussa pitänyt paikkaansa. Rupesin ajattelemaan, että voisiko Suomesta tehdä vastaavanlaista tutkimusta, tein graduni suomalaisesta alkoholikulttuurista 1500-luvulla ja siitä se sitten lähti.”

Jenni Lares ja Tampereen yliopiston perinteikäs Alakuppila

Paloviina ja ehtoollisviini saapuvat Suomeen

”Keskiajan suomalaisesta alkoholinkäytöstä ei tiedetä juuri mitään. Siitä ei ole säilynyt lähteitä, joten vertailu myöhempiin aikakausiin on vähän vaikeaa. Sanoisin, että kaupan tehostumisen myötä juomia alkoi tulla Suomeen enemmän uuden ajan alussa; paloviina tuli ensimmäisen kerran siinä 1400- 1500-luvulla. Viinaa tuotiin Suomeen vuosittain vain arviolta joitain satoja litroja, joten sitä ei ole kauhean laajasti juotu. Paloviinaa on käytetty myös lääkkeenä ja ruudin valmistukseen. Sitä poltettiin vielä yksinomaan viinistä, joten se oli naurettavan kallista. 1500-luvulla viinaa poltettiin vain muutamassa linnassa. 1600-luvulla viinaa alettiin polttaa viljasta, joten silloin myös sen käyttö lisääntyi.”

”Yksi merkittävä alkoholikulttuuriin liittyvä uudistus oli, että uskonpuhdistuksen myötä ehtoollisella viiniä alettiin jakaa kaikille, aiemmin se oli vain papeille. Viiniä ei siis katolisena aikana kulunut kovin paljon. 1500-luvulla siirryttiin pikkuhiljaa protestanteiksi, joten ehtoollisviiniä alettiin jakaa kaikille. Tämä aiheutti sen, että Suomeen alettiin tuoda halpaa ranskalaista viiniä, joka Olaus Magnuksen mukaan oli pahaa ja kelpasi vain ehtoollisviiniksi. Sitä tuotiin enemmän, jotta sitä voitaisiin jakaa kaikkiin seurakuntiin. Kirkon oppi-isät olivat tehneet päätöksen, että sitä ei saanut korvata esimerkiksi oluella, vaan ehtoollisella piti olla viiniä.”

Olut ylitse muiden

”Ihmiset joivat uuden ajan alussa pääosin olutta. Kotona pantu olut oli se kaikista yleisin juoma. Jonkin verran oli tuontiviinejä ja -oluita, pääasiassa saksalaisia. Sitten oli myös siiderin kaltaista juomaa, josta puhutaan lähteissä omenajuomana ja kirsikkajuomana. Se oli suurin piirtein oluen hinnoissa, joten epäilen, että siinä on ollut volttejakin jonkin verran. 1500-luvulla oluen humalointi oli jo yleistä. Koska humala oli yksi tärkeimmistä vientituotteista, kruunu suostutteli ihmisiä viljelemään sitä itse, ettei raha mennyt humalakaupan myötä Saksaan. Jonkin verran on maaseudulla käytetty myös katajaa ja suopursua ja muita vanhoja mausteita, jos ei humalaa ole ollut. Tai sitten on voitu olla ihan ilman mausteitakin.”

1500-luvun olutmausteiden pääasiallisena tarkoituksena oli parantaa säilyvyyttä, mutta niillä oli myös muita ominaisuuksia:

”Esimerkiksi suopursussa ja myrtissä on myös hallusinogeeneja ja myrkyllisiä aineita, jotka ovat tuoneet sitten oman makunsa. Katajanmarjahan on sinänsä turvallisempi vaihtoehto, mutta sitäkään ei ole ihan kaikkialla Suomessa käytetty.”

Äidit ja alkoholi

”Suurin osa niistä, jotka ovat olleet oikeudessa tappelusta, on ollut miehiä. Oikeuslähteissä miesten osuus on ihan selvä. Naisia saatetaan nimittää juopoiksi – naisethan kyllä joivat – ja kansanperinteessä on tietoa naisten oluttuvista tai piireistä, joihin on kokoonnuttu käsitöiden pariin ja ryypätty. Synnytyksessä olut ja myöhemmin viina ovat olleet myös tärkeitä kivun lievittäjiä.”

Lares on miettinyt raskaana olevien naisten alkoholinkäyttöä myös erään seminaaritoverinsa kanssa, joka teki gradunsa naisten kirkottamisperinteen lopettamisesta 1900-luvun alussa:

”Pohdimme, missä vaiheessa alkoholinkäyttö on todettu raskaana oleville naisille vaaralliseksi ja ajoitimme sen 1900-luvun puoliväliin. Siihen asti on viinaa käytetty kivunlievitykseen ainakin maaseudulla. Kaupungissahan on ollut ehkä jo vähän paremmat olosuhteet. Oletan, että muutos liittyy siihen, että alkoholismia alettiin tutkia Amerikassa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Samalla on huomattu alkoholin aiheuttamat sikiövauriot. Sitä ennen maaseudulla kotikalja on ollut myös odottaville äideille ihan tavallinen ruokajuoma. 1500-luvulla Olaus Magnuskin sanoi, että olut tekee naisista virkeitä, hedelmällisiä ja voimakkaita. Alkoholia on siis nautittu odotusaikana ja synnytyksessä vielä aika pitkään.”

Alkoholi arjessa ja juhlassa

”Uuden ajan alussa, 1500–1700-luvuilla päivittäinen alkoholinkäyttö on ollut tavallista, tai siihen on ainakin pyritty. Olutta on juotu linnoissa ja kartanoissa päivittäin, se on ollut 1–2-prosenttista, laihaa kotikaljaa. On myös tietoja, joiden mukaan yläluokka on juonut enemmänkin. Viiniä ei ole riittänyt ihan jokapäiväiseksi, koska sitä on tuotu Suomeen niin vähän. Esimerkiksi Hämeen linnassa vouti on juonut 7-volttista olutta päivittäin muutaman litran eli kohtuullisen paljon. Sitä ei ole mitenkään paheksuttu, vaan se on kuulunut siihen elämäntyyliin, luokkaan ja asemaan.”

Suomalaisten humalahakuinen juominen ei ole mikään uusi ilmiö, vaan sen juuret ylettyvät vuosisatojen taakse. Lares selittää sitä ihmisten yhteenkuuluvuuden lujittamisella ja siirtymäriiteillä:

”Juhlissa oli vähän pakkokin juoda: jos haluttiin varmistaa avioliiton onni tai vuoden tulo tai toivottaa vastasyntyneelle lapselle hyvää elämää, niin piti olla kännissä. Ihan reilusti naamat. Sama jouluna ja uutena vuotena. Kaikissa juhlissa piti olla humalassa, se takasi onnen ja lujitti yhteisön välisiä siteitä.”

Kohti hillitympää alkoholinkäyttöä

”1600-luvun lopussa tuli uusi kirkkolaki, joka kielsi päihtyneenä olon jumalanpalveluksen aikana. Ruotsin valtakuntaan tuli uusi laki vuonna 1734, siinä kiellettiin häiritsevä julkinen juopumus. 1700-luvun alkupuolella päihtymys siis kriminalisoitiin ja siitä alettiin antaa myös tuomioita. Kirkollinen rangaistus oli ehtoolliselta poissulku, maallinen rangaistus maksettiin sakkoina. Tuomiot liittyivät yleensä jonkinlaiseen rähinöintiin tai tappeluun, joiden päälle saatettiin lätkäistä myös juopumussyyte. 1700-luvulla alettiin rajoittaa viinanpolttoa, mutta olueen ei silloin vielä koskettu. Sitä rajoitettiin lähinnä siksi, että valtakunnassa oli katovuosia, ja ajateltiin, että talonpoika on niin tyhmä, että polttaa mieluummin viljan viinaksi kuin leipoo leiväksi ja syö sen. Tämä ei sinänsä pidä paikkaansa, vaan ajatus oli enemmänkin aateliston ennakkoluuloa ja holhoavaa käytöstä talonpoikaa kohtaan. Eihän kukaan oikeasti ole niin hullu, että oman elantonsa vaarantaa! Viinasta saatavilla tuloilla voitiin myös ostaa ruokaa, viinaa pystyi polttamaan pilaantuneestakin viljasta ja poltosta ylijäänyt rankki käytettiin hyödyksi eläinten rehuna."

Kun 1700-luvulla rajoitukset keskittyivät viinanpolttoon, alettiin 1800-luvulla puuttua kansalaisten alkoholinkäyttöön. Vuosisadan puolivälissä syntyi ajatus kieltolaista.

"Etenkin alempien kansanluokkien juomista haluttiin rajoittaa, koska työläiset ja talonpojat eivät osaa alkoholia käyttää. Kieltolain edistämisessä olivat mukana myös nämä alemmat kansanluokat, jotka näkivät sen hyödyllisenä. Vuosisadan lopulla syntyivät sitten eurooppalaisesta vaikutuksesta nämä Turmiolan Tommi -hahmot. Samaan aikaan suomalainen säätyläistö joi jatkuvasti punssia, samppanjaa, konjakkia ja viiniä ja heidän alkoholinkäyttönsä oli aivan uskomattoman raskasta. Yläluokka itse ei nähnyt sitä haitallisena tai paheksuttavana. Kuitenkin paheksuttiin sitä, että talonpoika vetää viinaa ja rupeaa rähisemään.”

Alemmat kansanluokat eivät tosin olleet ainoita, joilla saattoi lähteä mopo käsistä väkijuomien kanssa:

”Yläluokalla oli kaiken näköisiä juhlia, joissa joku sammui pöydälle ja toiset rupesivat tappelemaan, joten ei se rähiseminen ollut vierasta sielläkään. Kyllä sitä peiteltiin enemmän, mutta ei niinkään paheksuttu. Joissain piireissä, esimerkiksi nuorten miesten keskuudessa, tällainen käytös oli jopa ihan toivottavaa.”

Yhdessä juomisen tuhatvuotinen perinne - vahvuus vai rasite?

”Alkoholinkäytölle on universaalia ihmisten välinen ystävyys, läheisyys ja sosiaalisten suhteiden vahvistaminen. Se on alkoholikulttuurissa aina läsnä ja se on myös syy, miksi alkoholia käytetään melkein kaikissa kulttuureissa. Tämä yhteisöllisyys näkyy vahvasti nykyajankin alkoholikulttuurissa ja esimerkiksi opiskelijapiireissä. Jos joku ei juo, niin sitä pidetään epäilyttävänä, outona ja ihmeellisenä. Sille pitäisi olla jokin syy: jos nainen ei juo, hän on raskaana. Nykyään joillekin on vaikea ymmärtää, minkä takia toinen ei juo. Tämä ajatus juontaa juurensa ihan tuhatvuotisesta yhdessä juomisen perinteestä. Jos ei juo, ei kuulu porukkaan eikä haluakaan kuulua, joten se on koettu vaarallisena. On hyvä ymmärtää, että juomisesta kieltäytymisen karsastamiseen on tuo syy taustalla, mutta nykyään sen ei pitäisi rajoittaa tai sulkea ketään pois. On ehdottomasti ihmisen oma valinta, juoko vai ei. Siihen ei pitäisi muilla olla mitään sanomista.”


Kommentit

  1. Hyvä tuntea myös tapakäyttäytymisen historia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Wimmu! Oikeassa olet. Artikkelin tarkoituksena onkin nimenomaan esittää suomalaisten alkoholinkäyttöön liittyvän tapakulttuurin historiaa ja sen kerrostuneisuutta. Jokainen sukupolvi saa rikkaudekseen tai painolastikseen kaikkien edellisten tavat, toki ajan ja ihmisten suodattamana. Ainoastaan puuttuvat lähteet ja oma uskaltamattomuus rikkoa vallitsevia sosiaalisia normeja ovat kuitenkin esteenä sille, että kaivetaan naftaliinista jo käytöstä poistuneita tapoja, Tietenkin yksi vaihtoehto on keksiä jotain aivan uutta. On silti hauskempaa sanoa, että tämä on tuhatvuotinen perinne kuin paljastaa, että keksin tämän viime viikolla, nyt kaikki matkimaan ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pellolta pulloon osa 3: tisleet

Alkoholijuomien valmistusta taustoittava juttusarja on tullut tiensä päähän, viimeisenä etappina vuorossa tisleet . Jälleen kerran otetaan vauhtia historiasta, tutustutaan aineksiin sekä valmistusprosessiin ja puhutaan kypsytyksen merkityksestä. Lääkkeeksi Toisin kuin olut ja viini, ovat tislatut juomat melko tuore ilmiö. Tislaus on ollut tuttu menetelmä jo viimeistään kaksi tuhatta vuotta sitten, mutta silloin sitä ei ole vielä käytetty juomien jalostamiseen, vaan öljyjen ja liuottimien valmistamiseen. Pari sataa vuotta myöhemmin niin Kreikassa, Kiinassa kuin Egyptissäkin ilmestyi kirjoituksia, jotka voivat viitata viinin ja muiden käyneiden juomien tislaamiseen. Silläkin uhalla, että historioitsijakaverini lynkkaavat minut, esitän seuraavan yleistyksen: kun entinen Rooman valtakunta tunki 400-luvun tienoilla päänsä tuhanneksi vuodeksi pensaikkoon, se jätti antiikin tieteellisen ja filosofisen perinnön joko pölyttymään luostareiden kirjastoihin tai täysin oman onnensa noj

Panokuvia

Mikä onkaan mukavampi tapa viettää ystävänpäivää, kuin kerääntyä äijäporukalla miesluolaan panemaan. Juttu sisältää kuvia amatöörien panopuuhista. Kaikki osallistujat ovat täysi-ikäisiä eikä ketään ole pakotettu mihinkään.  Huhmarinkadun Herrasmiespanimolla vietettiin ystävänpäivää oluen merkeissä. Paikalla olivat panimon vakiomiehitykseen kuuluvat Antti Turtiainen, Teemu Hautala ja allekirjoittanut sekä vierailevana tähtenä Pyry Jylhä-Vuorio. Päivän aikana hiottiin APA-reseptiä pian alkavaa grillauskautta varten ja maisteltiin edellisiä olutsatseja.  Teemu Hautala (vas.), Antti Turtiainen ja Lauri Ronkainen arvioivat elokuussa pantua olutta. HAPA:n (Huhmarinkadun American Pale Ale) tuoksussa korostuvat aprikoosit, kukka-aromit ja trooppiset hedelmät. Uuteen erään päätetään kuitenkin laittaa enemmän katkerohumalaa. Kokonaisuus muistuttaa Stadin Panimon APA:a.  Puhtaus ennen kaikkea. Vaikka vehkeet on puhdistettu huolellisesti edelliskerran jäljiltä, kuuluu pöpöt jynssä

Panoreissuja pitkin Suomea – tamperelainen mimmikolmikko valtaa miehisen alan takaisin naisille

Räväkällä Tytötkin panee! -sloganilla liikkeelle lähtenyt tamperelainen naiskolmikko Brewcats tuo pian markkinoille ensimmäisen oluensa. Laura Weckstömin, Anette Aghazarianin ja Linda Silvosen pyörittämä mustalaispanimo kiertää tekemässä yhteistyötä pienpanimoiden kanssa ja hyödyntää muiden olemassa olevaa laitteistoa omissa projekteissaan. Viisasten juomain haastattelussa Brewcatsit kertovat oluenpanemisen arjesta, tulevaisuudennäkymistä ja tavoitteista. Brewcatsin Laura Weckströmillä (vas.), Anette Aghazarianilla ja Linda Silvosella on edessään kiireinen vuosi: yhteistyöprojekteja pitkin Suomea, pyörähdys ulkomailla ja kauppavahvuisen oluen lanseeraus ennen kesää. Rento panimoala Ryhmän innostus käsityöläisolueen lähti aikanaan liikkeelle Laura Weckströmin ja hänen miehensä, mentalisti Jose Ahosen panoharrastuksesta. Jo tässä vaiheessa oppia käytiin ammentamassa ammattilaisilta, muun muassa Pyynikin käsityöläispanimolta. Kun Ahosella ei oikein enää aika riittänyt, päät