Tietokirjailija ja toimittaja Jonna Pulkkinen on julkaissut kolme kirjaa suomalaisten kulttijuomien ja alkoholilainsäädännön historiasta. Nyt työn alla on Viinakeittokirja sekä lonkeron historiikki. Viinakirjailija löytää syyt suomalaisen alkoholikulttuurin ääri-ilmiöihin historiallisesta jatkumosta, johon kuiva maaseutu, kieltolaki ja valtion alkoholimonopoli liittyvät. Ongelmia ei hänen mukaansa ratkaista lisäsääntelyllä, vaan sillä, että ihmiset ottavat vastuun omasta alkoholinkäytöstään. ”Se että alkoholi on tämmöinen ongelma, johtuu juuri kieltolakimentaliteetista, joka Suomessa on vallinnut 1800-luvulta alkaen.”
Jallukirja
Lonkeroa ja
viinasoppaa
Kiellot kärjistävät
ongelmia
Edelleen
tabu
Suomessa
alkoholista keskusteleminen on edelleen vaikeaa. ”Siitä ei saa puhua ja se on
tämä valtaisa tabu, mörkö tuolla jossain nurkassa.” Vaikka esimerkiksi pienpanimobuumin
myötä juomiin käytetyillä euroilla ostetaan yhä useammin määrän sijasta laatua,
keskittyy julkinen keskustelu alkoholin ongelmakäyttäjiin.
Viinakirjailijakin tunnustaa liiallisen läträämisen aiheuttamat haitat:
”Ihmiset sairastuvat alkoholista johtuviin sairauksiin ja se on yksi
suurimmista suomalaisten tappajista. On kuitenkin monta kertaa nähty, mitä
tapahtuu kun aletaan kieltää.” Miten
ongelmakäyttöä voitaisiin sitten hillitä? Pulkkinen pudottaisi ravintolajuomien
arvonlisäveroa: ”Ravintolassa ihmiset ovat valvotuissa olosuhteissa, eivät
himassa vetämässä kalsarikännejä. Syömiseen ja juomiseen pitää kuulua
yhdessäolo ja seurustelu.” Muita käytännön toimenpiteitä olisivat suoramyynnin
salliminen pienpanimoille ja viinien saaminen ruokakauppoihin. Samalla jotain
pitää tapahtua myös asenteissa: ”Kyllä yksilöllä on oma vastuu. Uskon siihen,
että vaikka alkoholia olisi saatavilla 24/7, niin ihmiset jossain vaiheessa
oppii ja ymmärtää sen, että viinaa ei tarvitse juoda kaksin käsin. Varsinkin kun
tarjolla alkaa olla muutakin kuin sitä peruspirkkalageria.”
Jallukirja
Jonna Pulkkisen ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 2013,
aiheena oli tuolloin Jaloviinan
ja paloviinan historia. Idea Jallu-kirjasta syntyi tyttöporukan illanvieton jälkeisenä
aamuna. Jallu-shotteja oli tullut nautittua yksi jos toinenkin. Yön vaiheita
kerratessaan Pulkkinen hoksasi, ettei ole varmasti ainut, jolle Jaloviinaa
nauttiessa aina sattuu ja tapahtuu. ”Siitä se ajatus sitten lähti ja olin
kahden kuukauden päästä Rajamäen tehtaalla ihmettelemässä, että täällä sitä
Jaloviinaa sitten tehdään. Se oli suhteellisen nopeaa toimintaa.”
Tiukkaa
säännöstelyä vastustava Pulkkinen on saanut omakohtaista kokemusta tuulimyllyjä
vastaan tappelemisesta. Jallu-kirjaa laadittaessa ongelmaksi muodostui Valvira.
”Ajattelin selvittää etukäteen, voidaanko tämä tietokirja tulkita väkevän
viinan mainostamiseksi. Valvirasta ei suostuttu edes kuuntelemaan, että
millaista kirjaa olen tekemässä, vaan todettiin, että et sinä voi tuollaista
kirjaa kirjoittaa.” Yksi kustantaja perääntyi hankkeesta Valviran
ylitarkastajan uhkailtua toimitusjohtajaa markkinaoikeudella. Kirjailijaa kehotettiin
laatimaan Jallu-kirja Altian lahjakirjaksi. Pulkkinen ei innostunut
ajatuksesta, koska halusi tehdä tietokirjan kaikille asiasta kiinnostuneille.
Tuttu tuomari kirjoitti hänelle lausuman, jossa todettiin sananvapauden menevän
näennäisten kansanterveyshaittojen edelle. Pulkkinen päätyi lopulta tekemään
yhteistyötä Minerva kustannus Oy:n kanssa. ”Sieltä se kirja sitten tuli eikä
kukaan ole vielä haastanut oikeuteen.”
Pulkkisen kaksi ensimmäistä kirjaa käsittelivät suomalaisia klassikkojuomia. Ensimmäiselle oli vaikea löytää kustantajaa, koska Valvira heitteli kapuloita rattaisiin. |
Lonkeroa ja
viinasoppaa
Pulkkiselta
ilmestyi tänä keväänä kieltolakia
käsittelevä teos.
Nyt on käynnissä kaksi kirjaprojektia, joiden tuotoksia päästään lukemaan
huhtikuussa 2016: Lonkerokirja ja Viinakeittokirja. Lonkerokirja on suoraa
jatkumoa Jallu- ja Kossu-kirjoille, sillä pulloon
pakattu valmis juomasekoitus on supisuomalainen keksintö. Samalla kirja
esittelee suomalaisen panimoteollisuuden historiaa. Toinen hanke on
Viinakeittokirja, jota Pulkkinen työstää yhdessä valokuvaaja Merja Ruotsalaisen kanssa. Edellisissä
kirjoissa reseptiikka jätettiin ammattilaisten vastuulle; nyt on lähdetty
luomaan makumaailmaa itse, toisinaan yrityksen ja erehdyksen kautta. ”On ollut
oletuksia, että tehdäänpä tästä viinasta tällaista, se varmaan toimii – ja
sitten se ei toimikaan! Viimeviikon kuvauksissa yhtä soppaa väännettiin ja
vasta neljäs viina ratkaisi, että tällä mennään.”
Keittokirjassa
on ohjeita sekä hifistelijöille että aloitteleville kokkaajille. Makuskaala on
laaja ja vaihtelee aasialaisvivahteisista virityksistä aina peruslihapataan.
”Meillä on siinä kaksi punaista lankaa: alkoholi, jota käytetään joka
reseptissä, ja toisena paikalliset tuotteet niin viinassa kuin ruoissakin.
Lihat tulevat paikalliselta Viskaalin
tilalta ja
kalat Hätälän kautta Perämerestä. Vaikka siinä on oululaiset raaka-aineet
esillä, niin toivotaan että se toimisi sellaisena paikallisuuden herättäjänä
myös muualla, oli se sitten Savonlinnassa, Tukholmassa tai Beirutissa.”
Kiellot kärjistävät
ongelmia
Etenkin
juomapuolella paikallisuus on Suomessa vielä melko tuore trendi ja erikoisuuksien
kehittyminen on ollut hidasta. Syyt tähän ovat historiassa: ”Meille ei ole
koskaan päässyt kehittymään kyläkapakkakulttuuria, toisin kuin sivistysmaissa.
Kun on oma pikku kylä, siellä kuppilan pitäjällä on omat limoncellot, viinit
tai oluet.” Tämä puolestaan on mahdollistanut sen, että eri alueiden tuotteilla
on vahva brändi, josta ollaan ylpeitä. Suomessa tilanne on kuitenkin ollut
toinen: kun suomalainen panimoteollisuus alkoi järjestäytyä ennen vuoden 1932
kieltolakia, jaettiin maa myynti- ja hintajärjestelyin eri panimoiden
reviireiksi. ”Yksi peruste oli, että suomalainen olut joka puolella Suomea on
niin kovin samanlaista.”
Suomessa
alkoholia on säädelty jo 1600-luvulta lähtien. Tilanne oli huono etenkin
maaseudulla, joka oli näennäisesti kuiva vuodesta 1892 aina 1960-luvun loppuun
ja keskiolutlakiin saakka. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että viinan haitat
olisi saatu kitkettyä. Juomat oli haettava kaupungista ja silloin logistiikka
saneli alkoholin laadun. Saunakaljan sijaan mukaan tarttui kirkkaita, koska
niitä mahtui kuormaan enemmän. Se johti siihen, että mietojen alkoholijuomien
kulutus väheni ja että kaukaa haettu alkoholilasti saattoi loppua kesken. Tämä
on jättänyt jälkensä suomalaiseen viinanjuontimentaliteettiin.
Edelleen
tabu
Tietokirjailija Jonna Pulkkinen pudottaisi ravintola- juomien arvonlisäveroa, koska ravintoloissa ihmiset ovat valvotuissa olosuhteissa, eivät kotona vetämässä kalsarikännejä. |
On muuten hyvä kirja tuo "Jallu", löytyy puolisolta hyllystä. Pidän tästä blogista ja aiheesta, lisää, lisää! Jonna Pulkkinen vaikuttaisi myös ihan fiksulta tyypiltä kommentoimaan tähän mörkömentaliteettiin. Suomessa on niin pitkään ollut se joko-tai, pelätään viinapirua ja sitten ollaan ihan lärvit.
VastaaPoistaJyväskylässä kannattaa muuten kipaista Hiisi-panimolle. Tekevät aivan ihania oluita ja ovat muutenkin perin metkoja jätkiä, haastattelin niitä joskus.
Ainoa, mikä rakentavana kritiikkinä mainittakoon, on sitaattien jatkuminen samalta riviltä kuin muu teksti.
"Vois olla helpompi lukea, jos alkaisi eri riviltä", toteaa Henttosen Katariina.
p.s. Mä oon se joka istui vieressä Stoori-illassa. Kiitos käyntikorkista, oli ehdottomasti hyvä vinkki!
Hei Katariina.
PoistaMörkömentaliteetti on tosiaan synnyttänyt maahamme varsin mielenkiintoisen niuhon alkoholilainsäädännön ja suhtautumisen juomiseen. Luitko edellisen tekstin "Tilalta ei saa tilata"? Siellä tulee myös mielenkiintoista juttua sääntö-Suomesta. Maanantaina on haastattelussa sahtikirjailija Johannes Silvennoinen. Hänkin kertoili yrittäjien kohtaamasta säädösviidakosta.
Pitää käydä testaamassa tuo Hiisi-panimo. Olen kyllä tuotteista hyvää kuullut, mutta omaan tuoppiini asti heidän oluensa eivät ole vielä ehtineet. Täytyy korjata tilanne.
Mukava että tykkäsit tekstistä, ei mennyt siis käyntikorkki hukkan. Heitä linkkiä, kun sinulta tulee ulos oma blogi. Taidan toistaiseksi jatkaa bloggausta vain täällä, mutta ajattelin tarjota juttuja myös lehtiin. Stoorista en oikein innostunut. Kiitos tuosta sitaattivinkistä, pitää käyttää jatkossa. Mukava saada omasta työstään palautetta etenkin ammattilaisilta ja kehittyä.
Oho, valehtelin äsken tajuamattani: maistoin eilen Hiisi-panimon ja Donut Islandin yhteistä greippigozea Harry's pubissa. Ihan mahtavaa, miellyttävän suolainen ja kirpeä olut. http://www.ratebeer.com/beer/hiisi--donut-island-ich-bin-ein-berner/375058/ Kiitos Harry'sin henkilökunta!
Poista