"Luin tuolloin B. Ann Tlustyn kirjan Bacchus and Civic Order- The Culture of Drink in Early Modern Germany. Siinä oli tutkittu uuden ajan
alun saksalaista juomakulttuuria ja sitä, miten se on näkynyt erityisesti Augsburgin
kaupungissa ja mitä muutoksia siellä on tapahtunut. Kirjassa käytetään paljon
oikeuslähteitä: niistä käy ilmi, että alkoholi tai humalatila on joskus vahvistanut
tuomiota tai toisaalta tarjonnut selityksen rikokselle. Nykyään usein
ajatellaan, että humalassa tehdystä rikoksesta saa pienemmän tuomion, mutta
aina se ei ole uuden ajan alussa pitänyt paikkaansa. Rupesin ajattelemaan, että
voisiko Suomesta tehdä vastaavanlaista tutkimusta, tein graduni suomalaisesta alkoholikulttuurista
1500-luvulla ja siitä se sitten lähti.”
Jenni Lares ja Tampereen yliopiston perinteikäs Alakuppila |
Paloviina ja ehtoollisviini saapuvat Suomeen
”Keskiajan suomalaisesta alkoholinkäytöstä ei tiedetä juuri mitään. Siitä ei ole säilynyt lähteitä, joten vertailu myöhempiin aikakausiin on vähän vaikeaa. Sanoisin, että kaupan tehostumisen myötä juomia
alkoi tulla Suomeen enemmän uuden ajan alussa; paloviina tuli ensimmäisen kerran siinä 1400-
1500-luvulla. Viinaa tuotiin Suomeen vuosittain vain arviolta joitain satoja
litroja, joten sitä ei ole kauhean laajasti juotu. Paloviinaa on käytetty myös
lääkkeenä ja ruudin valmistukseen. Sitä poltettiin vielä yksinomaan viinistä, joten se oli naurettavan kallista. 1500-luvulla viinaa poltettiin vain
muutamassa linnassa. 1600-luvulla viinaa alettiin polttaa viljasta, joten
silloin myös sen käyttö lisääntyi.”
”Yksi merkittävä alkoholikulttuuriin liittyvä uudistus oli,
että uskonpuhdistuksen myötä ehtoollisella viiniä alettiin jakaa kaikille,
aiemmin se oli vain papeille. Viiniä ei siis katolisena
aikana kulunut kovin paljon. 1500-luvulla siirryttiin pikkuhiljaa
protestanteiksi, joten ehtoollisviiniä alettiin jakaa kaikille. Tämä aiheutti sen, että
Suomeen alettiin tuoda halpaa ranskalaista viiniä, joka Olaus Magnuksen mukaan
oli pahaa ja kelpasi vain ehtoollisviiniksi. Sitä tuotiin enemmän, jotta sitä
voitaisiin jakaa kaikkiin seurakuntiin. Kirkon oppi-isät olivat tehneet
päätöksen, että sitä ei saanut korvata esimerkiksi oluella, vaan ehtoollisella
piti olla viiniä.”
Olut ylitse muiden
”Ihmiset joivat uuden ajan alussa pääosin olutta. Kotona pantu olut oli se kaikista yleisin juoma. Jonkin verran oli tuontiviinejä ja -oluita, pääasiassa
saksalaisia. Sitten oli myös siiderin kaltaista juomaa, josta puhutaan
lähteissä omenajuomana ja kirsikkajuomana. Se oli suurin piirtein oluen hinnoissa, joten epäilen, että
siinä on ollut volttejakin jonkin verran. 1500-luvulla oluen humalointi oli jo
yleistä. Koska humala oli yksi tärkeimmistä vientituotteista, kruunu suostutteli ihmisiä viljelemään sitä itse, ettei raha mennyt humalakaupan myötä Saksaan. Jonkin verran on maaseudulla
käytetty myös katajaa ja suopursua ja muita vanhoja mausteita, jos ei humalaa
ole ollut. Tai sitten on voitu olla ihan ilman mausteitakin.”
1500-luvun olutmausteiden pääasiallisena tarkoituksena oli
parantaa säilyvyyttä, mutta niillä oli myös muita ominaisuuksia:
”Esimerkiksi suopursussa ja myrtissä on
myös hallusinogeeneja ja myrkyllisiä aineita, jotka ovat tuoneet sitten oman
makunsa. Katajanmarjahan on sinänsä turvallisempi vaihtoehto, mutta sitäkään ei
ole ihan kaikkialla Suomessa käytetty.”
Äidit ja alkoholi
”Suurin osa niistä, jotka ovat olleet oikeudessa tappelusta,
on ollut miehiä. Oikeuslähteissä miesten osuus on ihan selvä. Naisia saatetaan
nimittää juopoiksi – naisethan kyllä joivat – ja kansanperinteessä on tietoa
naisten oluttuvista tai piireistä, joihin on kokoonnuttu käsitöiden pariin ja
ryypätty. Synnytyksessä olut ja myöhemmin viina ovat olleet myös tärkeitä kivun
lievittäjiä.”
Lares on miettinyt raskaana olevien naisten alkoholinkäyttöä
myös erään seminaaritoverinsa kanssa, joka teki gradunsa naisten kirkottamisperinteen
lopettamisesta 1900-luvun alussa:
”Pohdimme, missä vaiheessa alkoholinkäyttö on todettu
raskaana oleville naisille vaaralliseksi ja ajoitimme sen 1900-luvun
puoliväliin. Siihen asti on viinaa käytetty kivunlievitykseen ainakin
maaseudulla. Kaupungissahan on ollut ehkä jo vähän paremmat olosuhteet. Oletan,
että muutos liittyy siihen, että alkoholismia alettiin tutkia Amerikassa vasta
toisen maailmansodan jälkeen. Samalla on huomattu alkoholin aiheuttamat
sikiövauriot. Sitä ennen maaseudulla kotikalja on ollut myös odottaville äideille
ihan tavallinen ruokajuoma. 1500-luvulla Olaus Magnuskin sanoi, että olut tekee
naisista virkeitä, hedelmällisiä ja voimakkaita. Alkoholia on siis nautittu
odotusaikana ja synnytyksessä vielä aika pitkään.”
Alkoholi arjessa ja juhlassa
”Uuden ajan alussa, 1500–1700-luvuilla päivittäinen
alkoholinkäyttö on ollut tavallista, tai siihen on ainakin pyritty. Olutta on
juotu linnoissa ja kartanoissa päivittäin, se on ollut 1–2-prosenttista, laihaa
kotikaljaa. On myös tietoja, joiden mukaan yläluokka on juonut enemmänkin.
Viiniä ei ole riittänyt ihan jokapäiväiseksi, koska sitä on tuotu Suomeen niin
vähän. Esimerkiksi Hämeen linnassa vouti on juonut 7-volttista olutta
päivittäin muutaman litran eli kohtuullisen paljon. Sitä ei ole mitenkään
paheksuttu, vaan se on kuulunut siihen elämäntyyliin, luokkaan ja asemaan.”
Suomalaisten humalahakuinen juominen ei ole mikään uusi
ilmiö, vaan sen juuret ylettyvät vuosisatojen taakse. Lares selittää sitä
ihmisten yhteenkuuluvuuden lujittamisella ja siirtymäriiteillä:
”Juhlissa oli vähän pakkokin juoda: jos haluttiin varmistaa
avioliiton onni tai vuoden tulo tai toivottaa vastasyntyneelle lapselle hyvää
elämää, niin piti olla kännissä. Ihan reilusti naamat. Sama jouluna ja uutena
vuotena. Kaikissa juhlissa piti olla humalassa, se takasi onnen ja lujitti
yhteisön välisiä siteitä.”
Kohti hillitympää alkoholinkäyttöä
”1600-luvun lopussa tuli uusi kirkkolaki, joka kielsi
päihtyneenä olon jumalanpalveluksen aikana. Ruotsin valtakuntaan tuli uusi laki
vuonna 1734, siinä kiellettiin häiritsevä julkinen juopumus. 1700-luvun
alkupuolella päihtymys siis kriminalisoitiin ja siitä alettiin antaa myös
tuomioita. Kirkollinen rangaistus oli ehtoolliselta poissulku,
maallinen rangaistus maksettiin sakkoina. Tuomiot liittyivät yleensä
jonkinlaiseen rähinöintiin tai tappeluun, joiden päälle saatettiin lätkäistä
myös juopumussyyte. 1700-luvulla alettiin rajoittaa viinanpolttoa, mutta
olueen ei silloin vielä koskettu. Sitä rajoitettiin lähinnä siksi, että
valtakunnassa oli katovuosia, ja ajateltiin, että talonpoika on niin tyhmä,
että polttaa mieluummin viljan viinaksi kuin leipoo leiväksi ja syö sen. Tämä
ei sinänsä pidä paikkaansa, vaan ajatus oli enemmänkin aateliston ennakkoluuloa
ja holhoavaa käytöstä talonpoikaa kohtaan. Eihän kukaan oikeasti ole niin
hullu, että oman elantonsa vaarantaa! Viinasta saatavilla tuloilla voitiin myös
ostaa ruokaa, viinaa pystyi polttamaan pilaantuneestakin viljasta ja poltosta
ylijäänyt rankki käytettiin hyödyksi eläinten rehuna."
Kun 1700-luvulla rajoitukset keskittyivät viinanpolttoon, alettiin 1800-luvulla puuttua kansalaisten alkoholinkäyttöön. Vuosisadan puolivälissä syntyi ajatus kieltolaista.
"Etenkin alempien kansanluokkien juomista haluttiin rajoittaa, koska työläiset ja talonpojat eivät osaa alkoholia käyttää. Kieltolain edistämisessä olivat mukana myös nämä alemmat kansanluokat, jotka näkivät sen hyödyllisenä. Vuosisadan lopulla syntyivät sitten eurooppalaisesta vaikutuksesta nämä Turmiolan Tommi -hahmot. Samaan aikaan suomalainen säätyläistö joi jatkuvasti punssia, samppanjaa, konjakkia ja viiniä ja heidän alkoholinkäyttönsä oli aivan uskomattoman raskasta. Yläluokka itse ei nähnyt sitä haitallisena tai paheksuttavana. Kuitenkin paheksuttiin sitä, että talonpoika vetää viinaa ja rupeaa rähisemään.”
Kun 1700-luvulla rajoitukset keskittyivät viinanpolttoon, alettiin 1800-luvulla puuttua kansalaisten alkoholinkäyttöön. Vuosisadan puolivälissä syntyi ajatus kieltolaista.
"Etenkin alempien kansanluokkien juomista haluttiin rajoittaa, koska työläiset ja talonpojat eivät osaa alkoholia käyttää. Kieltolain edistämisessä olivat mukana myös nämä alemmat kansanluokat, jotka näkivät sen hyödyllisenä. Vuosisadan lopulla syntyivät sitten eurooppalaisesta vaikutuksesta nämä Turmiolan Tommi -hahmot. Samaan aikaan suomalainen säätyläistö joi jatkuvasti punssia, samppanjaa, konjakkia ja viiniä ja heidän alkoholinkäyttönsä oli aivan uskomattoman raskasta. Yläluokka itse ei nähnyt sitä haitallisena tai paheksuttavana. Kuitenkin paheksuttiin sitä, että talonpoika vetää viinaa ja rupeaa rähisemään.”
Alemmat kansanluokat eivät tosin olleet ainoita, joilla
saattoi lähteä mopo käsistä väkijuomien kanssa:
”Yläluokalla oli kaiken näköisiä juhlia, joissa joku sammui
pöydälle ja toiset rupesivat tappelemaan, joten ei se rähiseminen ollut vierasta
sielläkään. Kyllä sitä peiteltiin enemmän, mutta ei niinkään paheksuttu.
Joissain piireissä, esimerkiksi nuorten miesten keskuudessa, tällainen käytös
oli jopa ihan toivottavaa.”
Yhdessä juomisen tuhatvuotinen perinne - vahvuus vai rasite?
”Alkoholinkäytölle on universaalia ihmisten välinen ystävyys, läheisyys ja sosiaalisten suhteiden vahvistaminen.
Se on alkoholikulttuurissa aina läsnä ja se on myös syy, miksi alkoholia
käytetään melkein kaikissa kulttuureissa. Tämä yhteisöllisyys näkyy vahvasti
nykyajankin alkoholikulttuurissa ja esimerkiksi opiskelijapiireissä. Jos joku
ei juo, niin sitä pidetään epäilyttävänä, outona ja ihmeellisenä. Sille pitäisi
olla jokin syy: jos nainen ei juo, hän on raskaana. Nykyään joillekin on vaikea
ymmärtää, minkä takia toinen ei juo. Tämä ajatus juontaa juurensa ihan
tuhatvuotisesta yhdessä juomisen perinteestä. Jos ei juo, ei kuulu porukkaan
eikä haluakaan kuulua, joten se on koettu vaarallisena. On hyvä ymmärtää, että
juomisesta kieltäytymisen karsastamiseen on tuo syy taustalla, mutta nykyään sen ei pitäisi
rajoittaa tai sulkea ketään pois. On ehdottomasti ihmisen oma valinta, juoko
vai ei. Siihen ei pitäisi muilla olla mitään sanomista.”
Hyvä tuntea myös tapakäyttäytymisen historia.
VastaaPoistaHei Wimmu! Oikeassa olet. Artikkelin tarkoituksena onkin nimenomaan esittää suomalaisten alkoholinkäyttöön liittyvän tapakulttuurin historiaa ja sen kerrostuneisuutta. Jokainen sukupolvi saa rikkaudekseen tai painolastikseen kaikkien edellisten tavat, toki ajan ja ihmisten suodattamana. Ainoastaan puuttuvat lähteet ja oma uskaltamattomuus rikkoa vallitsevia sosiaalisia normeja ovat kuitenkin esteenä sille, että kaivetaan naftaliinista jo käytöstä poistuneita tapoja, Tietenkin yksi vaihtoehto on keksiä jotain aivan uutta. On silti hauskempaa sanoa, että tämä on tuhatvuotinen perinne kuin paljastaa, että keksin tämän viime viikolla, nyt kaikki matkimaan ;)
Poista